15.2.2017

7.1 Osa-aika sairasloma nro 2

Nyt on niin paska olo. Ihan kuin olisin pettänyt koko työyhteisön. Ja ennen kaikkea oman tiimini ja esimieheni. Oli niin noloa kertoa esimiehelleni, että minun suositellaan jäävän osa-aikaiselle sairaslomalle jo toista kertaa. Tarvitsin tähän esimieheni suostumuksen, jonka veisin eteenpäin työterveyteen. Onneksi minulla on ymmärtävä esimies.

Mitähän muut ajattelevat?

Olen aina huolissani muiden jaksamisesta ja nyt taas olin unohtanut itseni. Vaikka järki sanoo, että tämä osa-aikatyö on itselle parasta, ei se tunnu siltä.  Jotenkin nolottaa, hävettää ja vituttaa. Mitähän muut ajattelevat? ”Se on vaan väsynyt, väsyttäähän meitäkin, eikä kuitenkaan jäädä sairaslomalle." 

Mutta olisipa se niin. Väsymystä on niin erilaista. Uskallan väittää, että jos ei ole totaalista uupumusta kokenut tai seurannut vierestä, ei voi tietää mitä sellainen väsymys on. Päällisin puolin ihminen ei näytä sairaalta, mutta sisällä huutaa uupumus ja väsymys. 


Mitähän muut ajattelevat? Ihan kuin olisin pettänyt koko työyhteisön.

En halua myöntää olevani sairas

Lähdin viemään paperit Kelaan ja siinä samalla käymään pankissa. Istuin auton rattiin, ja väsymys iski saman tien. Jaksanko ajaa keskustaan ja käydä asioilla? Matka ei kestä kuin 10 minuuttia. Minun on pakko jaksaa. Itketti sisimmässäni, minä tosiaan olen väsynyt ja uupunut.

Minun kuuluu ymmärtää olevani sairas. Minun pitää hyväksyä, että teen nyt osa-aika töitä. Vaikka se olisi kuinka noloa. Kelan kautta menin pankkiin pikakassalle. Pieni jono oli pysähtynyt. Teki mieleni nukkua siihen jonoon seisaaltaan. Kello oli vasta noin 13:00… Ehkä hiukan tunnen nyt armoa itseäni kohtaan ja yritän hyväksyä tilanteen.

Osa-aikainen sairasloma numero 2 alkoi marraskuussa 2016.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti