12.2.2017

6.2 Ensimmäinen psykoterapiakerta

Sain kotiläksyksi tehdä aikajanan elämästäni. Mietiskelin, että eihän elämässäni nyt niin kauheasti ole mitään tapahtunut. Ja mitä tapahtumia sitä oikeastaan muistaisin? Aloin hahmottelemaan tärkeitä vuosia. Milloin olin missäkin koulussa, milloin pääsin ripiltä, ensimmäisen talon rakentaminen, lasten syntymät jne. Ja siitä se elämän aikajana alkoi muodostua.

Tein niin minulle ominaiseen tapaan elämän aikajanan excel -taulukko-ohjelmalla. Kerroin asiasta ystävälleni, ja hän rupesi nauramaan. Hih hii, kukaan muu ei varmaan ikinä ole tehnyt elämän aikajanaa exceliin. Itseänikin huvitti.

”Sinulla on ollut vaiherikas elämä”

Menin psykoterapiaan ja ojensin terapeutille tulostetun aikajanan. Hän ei kuulemma ikinä ollut saanut excelillä tehtyä aikajanaa asiakkaan elämästä. Näin minä vähän arvelinkin. Nauroimme yhteen ääneen.

Kävimme elämäni ydinvaiheet läpi. ”Sinulla on ollut vaiherikas elämä”. Kerroin, että olin huomannut sen saman. Päätimme yhteistuumin aloittaa terapia ihan lapsuudesta asti. Sillä lapsuuden neljä ensimmäistä vuotta ovat ihmisen käyttäytymismallille ratkaisevia. Eikä meillä ole mikään kiire asioiden selvittämiseen. Meillä on aikaa.

Uusi kotitehtävä

Sain uudeksi kotitehtäväksi muistella ja kaivella tietoa lapsuudestani ikävuosilta 0-4 vuotta. Epäröin heti, että miten voin muistaa noinkin kauas. Ihminen kuulemma muistaa kyllä. Ja terapeutti pyysi keskustelemaan näistä lapsuusvuosista myös vanhempieni kanssa. 

Mutta miten esittää asia vanhemmilleni? Kuvittelevatkohan vanhempani, että he ovat tehneet jotakin väärin ja etsimme syyllistä? Ottaakohan äitini kyselyt raskaasti, sillä hän on niin kova murehtimaan ja on huolissaan hyvinvoinnistani.

Minulla on omasta mielestäni ollut hyvä lapsuus. Toki isän alkoholin käyttö on lapsuudessa ollut miinuksena. Kerroin äidille rohkeasti kotitehtävästä. Joimme kahvia ja äitini oli innoissaan muistelemassa asioita kanssani. Yllätyin, miten paljon sitä itsekin voi muistaa.

Lapsuus 0 – 4 vuotta

Kävimme seuraavalla kerralla terapeutin kanssa läpi muistoja. Lapsuuteni on ollut turvallista. Minusta on huolehdittu, on ollut ystäviä tms. Lapsuudessa, yleensä tässä iässä jotkut asiat tulevat ilmi, mitkä vaikuttavat läpi koko elämän. Minulle ei ollut tapahtunut mitään järisyttävän huonoa.

Keskustelussa vahvistui, että terveysongelmani taitavat olla pääosin työstä johtuvia. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti