3.2.2017

3.12 Työpaikan vaihto?

Miksi en vaihda työpaikkaa ja jätä kaikkea taakseni? Ajatus tuntui houkuttelevalta, koska olin edelleen vihainen työpaikalleni. Syytiin 100% työpaikkaa terveydestäni. Olin pyöritellyt ajatusta, että irtisanoisin  itseni tai vaihtaisin työpaikkaa. Soittelin myös muutamille tutuille ja kerroin olevani käytettävissä, jos jotain mielenkiintoista työtehtävää tulisi vastaan.

Kutsu työhaastatteluun

Minulle soitettiin ja pyydettiin työhaastatteluun. Olin todella iloinen huomatessani, että joku muukin yritys olisi kiinnostunut osaamisestani. Ilon rinnalla heräsi kysymyksiä. Kerronko, että teen tällä hetkellä osa-aikaista työpäivää työuupumuksesta johtuen. Entä kannattaako minun kertoa työuupumuksesta työhaastattelussa?

Päätin kertoa selkä suorassa tilanteestani. Minulla ei kuulu olla mitään hävettävää eikä menetettävää. Rehellisyyttä arvostetaan. Itsekin olen pitänyt työhaastatteluja, ja olen arvostanut reilua rehellisyyttä. Ja jos asia häiritsisi työantajaa, työpaikka ei olisi minua varten.

Lähdin innokkaasti työhaastatteluun. Minua ei oikeastaan jännittänyt ollenkaan, sillä päätös olla rohkea ja kertoa työuupumuksesta antoi jollakin tapaa voimaa lähteä haastatteluun. Haastattelussa oli mukavia ihmisiä vastassa. Uusi työ olisi mielenkiintoinen ja osittain uudelta alalta. Vaatisi paljon uuden opettelua, mutta myös osaamistani pystyisi hyödyntämään työssä. Kerroin rohkeasti työuupumuksesta ja nykyisestä työajasta. Olin todella yllättynyt, sillä minulle kerrottiin, että voisin tehdä aluksi lyhyempää työpäivää. Olin positiivisesti yllättynyt asenteeseen.



Mielessäni pyöri monia ajatuksia

Miten voisin jättää minulle niin rakkaan alan ja hypätä osittain uuteen tuntemattomaan alaan? Opinko uusia asioita, sillä nythän en ole vähään aikaan pystynyt lukemaan/opiskelemaan mitään uutta täydellä teholla? Ajanko itseni uudelleen työuupumuksen partaalle, sillä minunhan pitää uudessa työpaikassa ansaita paikkani kovalla työnteolla? Ei uuteen työpaikkaan kuulu mennä puolikuntoisena, vaan täydessä iskussa olevana työntekijänä. 

”Sinä olet sairas”

Samalla viikolla minulla oli aika psykologille. Kerroin työhaastattelusta ja ajatuksista, joita mielessäni pyöri. Psykologi kertoi hyvin selkeästi oman mielipiteensä, vaikka olikin aina johdattanut minut oivaltamaan itse asioita. ”Sinä olet sairas, etkä ole nyt siinä kunnossa, että voisit tehdä noin ison päätöksen. Lisäksi se on juurikin noin, että uuteen työpaikkaan ei voi mennä puolikuntoisena. Mikään ei estä sinua vaihtamasta työpaikkaa sitten, kun olet terve. Nyt sinun pitää keskittyä omaan paranemiseen ja sen jälkeen tehdä vasta ne isot päätökset”.  Psykologi oli aivan oikeassa. Näinhän se on. 

Kotiin päästyäni soitin minua haastatelleelle. Kerroin päätökseni, että jatkan toistaiseksi nykyisessä työpaikassani. Päätöstä he eivät vielä olleet tehneet, mutta ajattelin että oli reilua soittaa heti.
 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti