25.1.2017

3.6 Lääkitys?

Kun jäin sairaslomalle, keho antoi periksi vuosien piinat. Olin todella kipeä. Kuin olisi juopotellut muutaman kuukauden ja nyt sitten olisin raitistunut. Joka paikkaan särki. Itkin ja nukuin. Olin niin loppu. Kävin läpi kaikkia tunteita työpaikkaa kohtaan. Vihaa ja katkeruutta. Syytin työpaikkaa tilanteestani. Syytin myös itseäni. Miksi olin antanut asioiden mennä työpaikalla niin pitkälle? Ja miksi kukaan muu ei puuttunut asioihin? 

Olin aivan maassa

En kehdannut mennä mihinkään, sillä näytin mielestäni niin hirveältä. Masentuneelta. En myöskään halunnut mennä mihinkään yksin, koska en olisi jaksanut jutella kenenkään kanssa. Olisin voinut purskahtaa itkuun, kun joku olisi tullut kaupassa kysymään, että mitä minulle kuuluu.

Ruoka ei maistunut. Yritin syödä väkisin edes jotain. Heräilin öisin ja siirryin toiseen huoneeseen nukkumaan, koska en saanut jatkettua unta. Kaikki pienetkin äänet häiritsivät unta. Öisin näin painajaisia työpaikalla tapahtuneista asioista.


Ennemmin elän iloista elämää lääkityksen avulla kuin ilotonta elämää ilman lääkitystä.

Lääkitys vai ei?

Lääkityksestä on niin monta mielipidettä kuin mielipiteen antajaa. Kävin keskustelupalstoilla lukemassa ihmisten kokemuksista, enkä löytänyt lääkityksestä mitään positiivista. Lääkityksen lopettamisesta oli paljon huonoja kokemuksia.

Monet ajattelevat, että eivät tarvitse lääkitystä. Niin kuin minäkin. Mutta jos minulla olisi vaikka sydänsairaus, ottaisin lääkityksen heti vastaan. En kyseenalaistaisi lääkityksen aloittamista ollenkaan. Mutta mielen sairauksiin ihmisillä on niin paljon ennakkoluuloja. 

Lääkäri suositteli aloittamaan lääkityksen. Lääkitys tulisi olemaan vain yksi osa parantumisprosessia. Muut olisivat perhe, työterveys, terapia ja työpaikka. Kaikki nämä yhdessä vaikuttaisivat parantumiseen. Lääkitys yksin ei ole riittävä.

Keskustelimme kotona lääkityksestä. Tulimme siihen tulokseen, että nykyinen tilanne ei voi jatkua. Elämän on pakko muuttua ja minun on parannuttava. Jos siihen tarvitaan lääkitys, niin sitten olen valmis siihen.  Otan kaiken avun vastaan ja aloitan lääkityksen. Ennemmin elän iloista elämää lääkityksen avulla kuin ilotonta elämää ilman lääkitystä.

Aloitin lääkityksen

Olin sopinut lääkärin kanssa, että aloitan lääkityksen vasta Tapaninpäivänä. Tämä siksi, että mahdollisten sivuoireiden takia voisin nauttia joulusta sen minkä vointini antaa myöden. Aloitin lääkityksen Tapaninpäivänä 2014, pienellä annoksella.

Päässä vinkui, sirisi ja huimasi. Koko kehoa särki edelleen. Olin väsynyt ja itkuinen. Kun olotila hieman tasaantui, lääkeannosta nostettiin hieman. 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti