17.1.2017

2.7 Miksi pidät minusta kiinni?

Pikkuhiljaa sitä ajautuu siihen pisteeseen, että elämän arvot ovat kääntyneet päinvastoin. Perhe ja vapaa-aika eivät olekaan enää tärkeysjärjestyksessä ykkösiä, vaan työ ja siitä selviäminen. 

Työstä on tullut taakka, joka imee kaiken energian, jotta siitä selviytyisi. Sitä haluaisi olla yksin, jotta voisi hoitaa työt hyvin loppuun asti. Olen kunniahimoinen ihminen, en voisi luovuttaa työn suhteen…

Miksi et päästä minua menemään?

Sanot, että en välitä mistään muusta kuin työstäni. Sanot, että en enää puhu mistään muusta kuin työstäni ja niistä ongelmista, mitä työpäivien aikana tulee. Sanot, että näet minusta, että en enää nauti työstäni. 

Kysyt jatkuvasti, minne se iloinen tapaamasi nainen on kadonnut? Olen kadottanut itseni.En vastaa. En kuuntele. En aio luopua minun työstä. Olisi helpompi luopua sinusta.

En olisi ikinä uskonut, että löytäisin kaltaisesi ihmisen rinnalleni. Olet elämäni rakkaus. En halua ketään muuta. Mutta en halua olla myöskään kanssasi. Minun olisi helpompi hoitaa työni, kun saisin olla yksin. Näin saisin kaiken energian käyttää töistä selviytymiseen. Ja vastata niihin haasteisiin, joita joka päivä tulee vastaani-


Olen välinpitämätön sinua kohtaan ja loukkaan sinua tahallani. Sinun olisi helpompi elää ilman minua. Miksi pidät minusta kiinni, etkä päästä minua pois?


Minun olisi helpompi hoitaa työni, kun saisin olla yksin. Miksi pidät minusta kiinni, etkä päästä minua pois? 


Ja taas riidan päätteeksi autossa soi lujaa:

Mä teen sen, mitä mun tehtävä on.
Mä meen, koska mun mentävä on.

Ei, ei mikään mulle riitä, mulle ei!
Ei mikään tunnu miltään enää, ei!
Ei, anna mä meen, anna mä meen!

Oon kruisannu pedaali pohjassa vasenta kaistaa,
hetkeks koitettiin oikeelle kahdestaan vaihtaa.
Jarruttaa normaaliin elämän virtaan,
laitoin cruise controlin päälle, koitin kerätä virtaa.
Mut mitä helvettii mä yritän?
oon koukussa vauhtii, on kohtaloo et tyrin tän

Tän matkan voi vetää tääl monel taval.
Välil tuntuu kun ois pulssiton, elämän kovettama.
Silti tänään slovareita mun mankka veivaa,
tuntuu että itsee poimittuu maasta ei saa.

Mä kerran löysin just sitä mitä etsin,
kaikin keinoin halusin pitää sitä hengis.

En oo tunteeton, kyl mul tunteet on
Kaikki on sanottu, kyyneleet padottu,
silmistä säihke on kadonnut.


- Cheek

Miten olen voinut kuvitella jättäväni kaiken? 

Olin sairas. Olin uupunut. Nuo olivat mieleltään sairaan ja uupuneen minän ajatuksia. Terveenä en ikinä olisi ajatellut noin. Nyt kun muistelen tuota muutaman vuoden takaista aikaa, kurkkuani puristaa ja henkeäni ahdistaa. Katson miestäni ja lapsiani. Sattuu. Sattuu niin älyttömästi, että olen ollut mieleltäni noin sairas ja tunteeton. Miten olen voinut kuvitella jättäväni kaiken? Miten olen voinut olla niin syvällä masennuksen kourissa, että en ole nähnyt muuta ulospääsyä kuin jättää kaiken ja olla yksin?

Onneksi romahdin. Onneksi mieheni sai jostain voimaa taistella minun ajatuksiani vastaan, eikä päästänyt minua pois. Kiitos. Rakastan sinua. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti