14.1.2017

2.5 Miten esimiestä kohtaan saa käyttäytyä?

Selkeytimme vastuita, paransimme työtapoja ja säästimme uusilla toimenpiteillä mm. työaikaa. Halusin viedä muutokset hyvin sisään, mutta jostain syystä se oli erittäin haastavaa. Jouduin tekemään erityisponnisteluja muutosten eteenpäin viemisessä.

Tein paljon yksityiskohtaisia ohjeita, jotta kaikki sisäistäisivät uudistukset. Ennen asioiden esittämistä, pohdiskelin jo etukäteen, mistä tulee kenkä puristamaan, mistä kohtaa haastetaan. Mitä tapahtuu, jos joku ei pidä uusista ohjeista. Entä kuinka monta kertaa joudun perustelemaan päätökseni? Ja kuinka monelta eri kantilta?

Pikkuhiljaa alkoivat henkiset voimavarani loppua. Aloin varmistella liikaa ja välttämään hankalia tilanteita. Olinko epävarma? Olin, mutta en päätöksistä, vaan siitä, miten pystyn ottamaan vihaiset ja negatiiviset kommentit vastaan.


Pyysin tukea

Pyysin muutaman kerran tukea ylempää. ”Koita jaksaa, koita nyt kestää, kyllä se siitä jne.” Kukaan ei olisi voinut kuvitella, kuinka vakavaksi tilanne ajautuisi. Aloin pikkuhiljaa syytellä itseäni, miksi työt eivät kaikkien kanssa etene hyvin. Miksi joudun aina selittämään ja perustelemaan ihan yksinkertaisiakin päätöksiäni. Ja aina samoille ihmisille. En millään olisi jaksanut. Miksi hyvää ja eteenpäin vievää muutosta täytyy perustella monelta kantilta? Miksi en saa kaikkia sisäistämään asioita?


Koska en jaksanut

Pitkitin ja venytin uusien asioiden ja toimintatapojen esille ottamista. Aloin varmistelemaan ennen palavereita, että osaan perustella kaikki päätökset hyvin. Liiankin hyvin. Kun huomasin arjessa jotain korjattavaa, saatoin pitkittää asian esille tuontia tunteja, ennen kuin otin asian esiin.

Koska en enää jaksanut ottaa vastaan negatiivisia reaktioita. Ajauduin sellaiseen ympyrään, josta ei ollut paluuta. Syytin itseäni. ”Hyvän esimiehen täytyy ymmärtää ja jaksaa erilaisia ihmisiä.” Mutta missä se ymmärryksen raja menee? Sitä kun ei itse näe.


Onko tutulle esimiehelle helppo purnata?

Olinko epäonnistunut esimiehenä ja johtajana? Olinko minä liian tuttu? Entä oliko minulle liian helppo purnata vastaan ja kyseenalaistaa kaikki päätökseni. Tunnetaanko minut liian hyvin, että osataan vetää oikeasta narusta? Kun omasta tiimistä nousee, ei välttämättä tule ikinä saamaan kaikkien ns. kunnioitusta esimiehenä. Tältä minusta tuntui.


Ajauduin sellaiseen ympyrään, josta ei ollut paluuta. Syytin itseäni.


Onko koulutuksia –> Miten osaan olla hyvä alainen?

Usein sanotaan, että joka työpaikalla on se hankala tyyppi. Se, joka kyseenalaistaa kaiken. Se, jonka täytyy olla jokaista muutosta vastaan. Se, joka ei halua muuttaa työtapojaan, vaan käyttäytyy miten itse haluaa.

Esimieskoulutuksissa ohjataan esimiestä kohtaamaan arjen hankaluudet, kuten miten toimia ns. hankalan alaisen kanssa. Miten asiat pitää ottaa esiin, mitä esimies ei saisi sanoa jne. Mutta missä ohjataan, millainen on hyvä alainen? Miksi ei alaisille järjestetä koulutuksia, miten kuuluu käyttäytyä niin työkavereitaan kuin esimiestään kohtaan?


Voiko esimies olla alaisen kiusaama?

Olen usein pohtinut, että miten esimiestä kohtaan saa käyttäytyä. Mikä luetaan kiusaamiseksi? Entä miten työpaikalla kuuluu käyttäytyä?

Itselläni on sellainen tunne, että esimies ei saa sanoa yhtään mitään, mutta alainen saa päästään suustaan kaiken, mitä mieleen tulee. Alainenhan saa tuoda ilmi mielipiteensä pelkäämättä seuraamuksia. Mutta esimies ei, koska tällöin esimies voi joutua ongelmiin.

Milloin julkisuudessa keskustellaan, voiko esimies olla alaisensa kiusaama? Entä mikä on kiusaamista työpaikalla? Itselle ei ole tullut julkisissa keskusteluissa tällaista aihetta vastaan.

Ovatko esimiehet niin puun ja kuoren välissä, että tällaista asiaa ei voi tuoda esiin? Vai onko esimiehillä loppuun asti se vastuuntunto, että esimiehen täytyy vaan jaksaa ja ymmärtää, vaikka järki sanoisikin muuta?




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti