12.1.2017

2.4 Yritin vaikuttaa vuosia työkuormaan

Viimeiset vuodet olen yrittänyt saada tiimiini lisää osaajia. Tiimini on venynyt ja joustanut monta vuotta, mutta pian oltaisiin äärirajoilla, ellei lisää työvoimaa saataisi. Joku vielä ”tipahtaa”, olin monesti kertonut.

Mihin työaika kuluu päivittäin?

Työkuorma on ollut haastava jo vuosia. Vuonna 2013 päätin, että nyt asialle pitää löytää jokin muu ratkaisu, koska uutta työntekijää emme saa palkata. Päälimmäinen kysymys olikin: Mihin työaika kuluu päivittäin? Löytyykö arkityöstä jotain, mitä teemme liian pitkän kaavan mukaan? Onko jotain sellaista työtä, jonka voisimme antaa osastolle, jossa ei ole niin hektisiä päiviä. Näitä asioita olimme usein yhdessä tiimin kanssa pohtineet, mutta emme löytäneet ratkaisua.


Idea työpäiväkirjasta

Esittelin esimiehelleni suunnittelemani työpäiväkirjan. Kerroin tavoitteeni: löytää ratkaisu liialliseen työkuormaan. Sain työpäiväkirjan ajatusmallin aikaisemmasta työpaikastani, jossa merkitsimme joka päivä puolen tunnin tarkkuudella mitä on tehty millekin asiakkaalle. Näin osasimme lähettää asiakkaalle oikean suuruiset laskut ja perustelut, mistä lasku koostuu. Tällainen on käytössä useissa työpaikoissa. Sain täyden tuen esimieheltäni. Olin toiveikas ja minulla oli kovat odotukset ratkaisun löytämiseksi. 

Vastarintaa ja pelkoa

Pidimme tiimipalaverin ja esittelin työpäiväkirjan idean. Olin innoissani, mutta huomasin että tiimiläiset eivät olleet. Sain mielettömän vastuksen. Vaikka perustelin monelta kantilta asiaa, työpäiväkirja tulkittiin kyttäämisvälineeksi. Että on tarkoitus kytätä, kuinka paljon kukakin tekee töitä. Ja se joka vähiten tekee, saa potkut.

Olin hämilläni. Perustelin monta kertaa, että tarkoitus on hyvä. Emme saa palkata lisää tiimiin väkeä ja jotain on tehtävä. Lisäksi meidän toisella osastolla oli hieman työpulaa. Jos löytäisimme heille lisätöitä meiltä. Yksi tiimiläiseni oli aikaisemmassa työpaikassaan täyttänyt tuntipäiväkirjaa. Näin hänen kasvoiltaan, että hän ymmärsi mistä on kysymys.



Miksi minua ei uskottu, että tarkoitus oli löytää ratkaisuja työkuormaan sekä helpottaa jaksamista?

En nukkunut seuraavaa yötä

Oli vaikeuksia nukkua seuraavana yönä. Ihmettelin, miksi asia otettiin niin negatiivisesti vastaan. Miksi asia ymmärrettiin kyttäysvälineeksi, ja huonoin saisi potkut. Miksi minua ei uskottu, että tarkoitus oli löytää ratkaisuja työkuormaan ja helpottaa työarkea sekä jaksamista? Miksi tiimiläiset kuvittelivat, että minä voisin kirkkain silmin heille valehdella asiasta?


Negatiiviset huhut alkoivat kiertämään

Aamulla laitoin vielä kaikille sähköpostilla työpäiväkirjan ajatuksen ja liitteeksi työpäiväkirjan. Mitään purnausta ei enää tullut ja olin tyytyväinen. Ehkä he kaipasivat mustaa valkoisella vielä kertauksena, mikä idea työpäiväkirjalla on. Olin väärässä. Negatiiviset huhut alkoivat kiertämään toimistossa. 

Olin vihainen. En voinut käsittää miksi näin. Kertasin erittäin tiukasti päiväkirjan tarkoituksen ja tavoitteen. Äänensävyni kertoi ärsyyntymiseni asiaan. Muutaman päivän kuluttua käsittelin tavoitteen vielä jokaisen kanssa henkilökohtaisesti. 


Järki käski ymmärtää, mutta sydän ei

Järki käski minua ymmärtämään ihmisten huolen omasta työpaikastaan. Mutta sydän sanoi toisin: olin todella pettynyt ja uupunut. 

Miksi minusta haluttiin uskoa, että valehtelisin työpäiväkirjan tarkoituksen? Vaikka olen yrityksen edustaja, esimies- ja johtotehtävissä, olen silti edelleen minä. Se sama henkilö, joka ennen ylennystä oli ollut tasavertainen työkaveri. Minun arvoihini ei ikinä kuuluisi käynnistää tällaista projektia, jonka avulla joku tiimiläisistäni saisi potkut. Halusin vain löytää työkuormaan ratkaisut ja parantaa heidän hyvinvointiaan.

Kokeilu päättyi

Kun kokeilu päättyi, pyysin jokaista miettimään mitä voisi tehdä toisin. Onko jotain työtehtävää, mitä voisi luovuttaa toiselle osastolle? Löysimme parikin kohtaa ja siirsimme työt osastolle, jolla oli ajoittain liian vähän töitä. Emme löytäneet sen suurempia tapoja työkuorman vähentämiseen. 

Olin hieman pettynyt. Tämä prosessi oli unettomien öiden lisäksi vaatinut minulta henkisesti paljon.


6 kommenttia:

  1. Aloitin blogisi luvun vasta. Itse sairastuin myös uudelleen, nyt jo vakavaan työuupumukseen sekä kaikki merkit viittaavat vakaviin masennuksen oireisiin. Pystyn niin samaistumaan sinuun, mikseivät muut ymmärrä että haluaa auttaa eikä ole heitä vastaan. "Moititaan" liian tunnolliseksi. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos viestistäsi ja hienoa, että löysit blogini. Toivottavasti löydät vertaistukea kirjoituksistani. Meitä työuupuneita ja masentuneita on niin monia. Emme ole yksin. Muista kuunnella omaa jaksamistasi ja mennä sen mukaan. Voimia sinulle.

      Poista
  2. Aloin lukemaan blogiasi. Erittäin tuttuja tuntemuksia, myös esimies asemaa käsittelevät teksit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja hienoa, että löysit blogini. Toivottavasti saat blogista vertaistukea. Oikein mukavaa vuoden vaihdetta sinulle!

      Poista
  3. Hei! Löysin blogisi. Kiitos, että kirjoitat. Olen esimiestehtävissä ja vaiheessa, jossa koen, että kohta en enää ole työkykyinen, jos solmuja ei saada avattua, omiani ja yhteisön. Kiitos vertaistuesta, aloitin vasta blogisi lukemisen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja hienoa, että löysit blogini. Esimiestehtävät ovat nykyään todella haastavia. Toivottavasti saat blogista vertaistukea itsellesi. Toivotankin sinulle voimia haasteellisten työtehtävien parissa. Muista kuunnella itseäsi, terveys on tärkeämpää kuin työ.

      Poista