2.2 Töissä meni vuosia lujaa

Tosiaan, minut ylennettiin esimies- ja johtotasolle. Työn ja vastuun määrät kasvoivat hiljalleen. Perustyötäni ei siirretty kenellekään, vaan kaikki uudet asiat tulivat vanhan perustyön päälle. Itse en edes huomannut asiaan kiinnittää huomiota, vaan jatkoin töitä entiseen tapaan. 

On helppo ottaa lisää töitä, mutta vanhoista ei välttämättä huomaa luopua. On asioita, joita on itse tottunut hoitamaan. Niitä ei huomaa delekoida eteenpäin. Tähän ajautuu pikkuhiljaa ja työkuorma kasvaa kasvamistaan. Työpäivät tulee suoritettua urakkavauhdilla päivästä toiseen ja vuodesta seuraavaan. Tämä on sellainen oravanpyörä, jonka mukana pyöriessä ei sitä itse huomaa. Näin jälkiviisaana on helppo todeta, että jo tuolloin olisi pitänyt tehdä enemmän muutoksia työtehtäviin.  

Muutosten tuulet

Yrityksestä tuli pörssiyhtiö. Muutoksen ajaminen pikkuhiljaa käytäntöön oli mielestäni kivaa ja haasteellista. Pidän järkevistä muutoksista ja eteenpäin menemisestä. Saimme edelleen tehdä sitä, mitä osaamme, mutta tietenkin koko ajan pitää kehittyä eteenpäin. Nopeat päätöksenteot, ratkaisujen löytäminen ja niiden vieminen nopeasti käytäntöön, ovat olleet meidän vahvuus ja tulevat aina olemaan.

Työnkuva muuttui ja kehittyi

Aloimme seurata lukuja ja luomaan enemmän järjestelmällisyyttä arkipäivän töihin. Teimme näiden avulla päätöksiä niin palveluihimme kuin arkipäivän töihin. Tämä oli hienoa. Olin innoissani, että asiat kehittyivät eteenpäin. Vaikka eihän vanhassakaan mitään vikaa ollut.

Myös esimiestyöhön kiinnitettiin enemmän huomiota. Esimiehet eivät olleetkaan enää kuin työjohtajia, vaan kaikki muu esimiestyöhön liittyvät asiat tulivat muutosten mukana. Voisin sanoa, että tämä oli yksi haastavimmista muutoksista koko yrityksessä.

Uupumus oli alkanut.

Vastarintaa ja purnaamista

Muutosten ajaminen sisään on haastavaa. Aina on sitä vastarintaa ja purnaamista. Kohtuumäärin se on ihan luonnollista, sillä muutoksien sisäistämisen jokainen ihminen kokee eri tavalla. Olemmehan me kaikki erilaisia ihmisiä. 

Jossain vaiheessa minua alkoi harmittamaan todella paljon. Työpäivät alkoivat tuntumaan raskailta, enkä olisi aina jaksanut perustella kaikkea. Miksi ihan normaalilta tuntuvat päätökset aiheuttivat purnaamista? Miksi jatkuva valittamisen kierre oli alkanut? Tulivatko muutokset kuitenkin liian nopeasti, vaikka ”sisäänajoon” oli varauduttu muutamalla vuodella? Tuntui, että kukaan ei ollut tyytyväinen. Todella uuvuttavaa…

Uupumus oli alkanut…

Pääsin työantajan järjestämään koulutukseen. Sain koulutuksesta paljon apua esimiestyöhön. Koulutukseen liittyvät tehtävät ja projektit tein työpaikalla soveltaen niitä omaan työhöni. Sain näiden avulla lisää varmuutta ja keinoja viedä asioita eteenpäin. Tunsin itseni onnekkaaksi koulutukseen päästyäni. Tein valtavasti töitä. Koulutuskansioni sai kiitosta koulutusorganisaatiolta. ”Historian järjestelmällisin kansio.” Niin tyypillistä minua. Kaikki täytyy tehdä aina niin täydellisesti ja järjestelmällisesti.

Olin suunnitellut, että kun valmistun, juhlin ystävieni kanssa oikein kunnolla. Pari vuotta meni koulutuksessa nopeasti. Valmistuin, eikä se tuntunut miltään. Oli tyhjä olo. Ihmettelin itsekseni, että miksi näin iso ja hieno suoritus ei tunnu miltään…

Tässä vaiheessa olivat ensimmäiset merkit uupumuksen alkamisesta jo ilmassa. Elettiin vuotta 2014.