7.1.2017

1.2 Miksi kirjoitan?

Ajatus blogin kirjoittamisesta on muhinut jo jonkin aikaa. Kunhan saan energiaa, niin aloitan kirjoittamisen. Tämä voisi toimia terapiana itselleni. Jäsennellä asioita ja auttaa ymmärtämään sairautta. Niin kuin neurologi minulle sanoi, täytyisi minun löytää jokin keino tyhjentää pääni, jotta sinne vapautuisi lisää tallennustilaa. Ehkäpä tämä kirjoittaminen auttaisi siihen? Saisi purettua asiat pois.

Olen jonkin verran lukenut keskustelupalstoja ja artikkeleita masennuksesta ja työuupumisesta. En ole löytänyt aiheeseen liittyvää juttusarjaa. Olen lähinnä etsinyt niitä vaiheita, joita ihminen käy läpi pitkässä taistelussa masennusta ja työuupumusta vastaan. 

Miten ihmiset kokevat taistelunsa sairautta vastaan? Miten asioista voi kertoa muille. Vai voiko? Minkälaisia tuntemuksia tulee läpi käytyä? Entä ne fiilikset, kun sinulle kerrotaan, että olet terve. Ja taas sairaus hiipii jostain hiljalleen, kuin salaa ja takertuu kiinni uudelleen.


Haluan selviytyä ja voittaa tämän ikuisuudelta tuntuvan taistelun. Taistelun, jota en ole itse valinnut.

Voisiko blogini toimia vertaistukena muille? 

Ehkäpä voisin auttaa muita, jotka kamppailevat samojen tuntemuksien kanssa. Kun itse sain diagnoosin sairauksista, tuntui että olisin ollut maailman ainoa ihminen, joka on sairastunut. Tuntui yksinäiseltä. Kenelle voisin asiasta puhua häpeilemättä?

Pyydän ymmärrystä perheeltäni, ystäviltäni ja työyhteisöltä 

Jos/kun päätän julkaista tämän blogini, pyydän etukäteen ymmärrystä perheeltäni, ystäviltäni ja työyhteisöltä. Osa tuntemuksista on mieleltään sairastuneen ihmisen tuntemuksia, joita ei terve ihminen välttämättä ymmärrä loukkaantumatta. Muistakaa, että rakastan perhettäni ja ystäviäni. Minulla on upea työpaikka ja mahtavat työkaverit. Tämä blogi tulee olemaan iso osa parantumisprosessiani.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti