22.9.2018

16.6 Maisemaa ei voi kukaan viedä


Olen aivan loppu. En ole jaksanut tehdä työpäivien jälkeen yhtään mitään. En ole halunnut edes nähdä ketään. Niin ovat voimat poissa. Keskustelimme mieheni kanssa tästä mökkiprojektista. Päätimme luovuttaa, sillä terveyteni ei tosiaan tule kestämään mahdollisia jatkotoimenpiteitä. Ei ne tavarat ole elämän tärkeimpiä asioita. Tulimme siihen tulokseen, että kukaan ei voi viedä sitä maisemaa meiltä, mikä avautuu mökin takapihalta. Se on jotain niin kauniin lumoavaa. Olemme etsineet tuota näkymää noin kahdeksan vuotta. Ei anneta huonon alun pilata tätä unelmaa. Tuodaan mökkiin omia tavaroita ja tehdään siitä oman näköisemme. Luodaan omia muistoja.

Päätöksen jälkeisenä aamuna minulla oli todella helpottunut olo. Mieli oli jo parempi, mutta voimat olivat poissa. Olin luvannut mennä aamupäivällä äidin syntymäpäiväkahville. Oli raskasta seurustella muiden kanssa, olin niin väsynyt. Kun lähdin kotiin, itku pääsi pelkästä väsymyksestä. Laitoin ruuan uuniin ja menin päiväunille. Söimme ja menin päiväunille uudelleen. Lopun päivää makasin sitten sohvalla. Päivän päätteeksi nukuin yli 12 tunnin yöunet…

Aamulla kun heräsin, olin täynnä energiaa. Aurinko paistoi ulkona ja lähdin näyttämään mökkiä äidilleni. Otettiin kahvia ja omenapiirakkaa mukaan. Vielä hiukan harmitti seinillä ne tyhjät naulat, joissa oli ollut hienoja koristeita. Mutta en anna sen enää häiritä elämääni. Teemme tästä oman näköisemme mökin.



19.9.2018

16.5 Odotus

Uusi työviikko alkoi huonosti nukutun yön jälkeen. Mökkiasiat pyörivät mielessäni. Toivottavasti kestän tämän prosessin. Niin lujaa tämä ottaa tunteisiin, että hiukan on alkanut pelottaa miten terveys tämän kestää.

Paha olo on jatkunut päivästä toiseen. En saa millään itseäni positiiviseen vireeseen. Koko ajan mieli matalana. Tämä lisäaika mökin tavaroiden palauttamiselle tuntuu ikuiselta. En jaksaisi odottaa sitä päivää, jolloin tämä olisi ohi. Toivottavasti tavarat palautetaan, en jaksaisi tehdä rikosilmoitusta. 

Soitto välittäjältä

Kiinteistövälittäjä soitti ja kertoi että tavarat olisi palautettu. Hieno juttu, ajattelimme. Tavarat oli palautettu ennen deadline päivää! Vihdoinkin tämä piina alkaa olemaan lopussa. Lähdimme poikani kanssa ajelemaan mökille. Pettymyksekseni voin sanoa, että vieläkään ei kaikkia tavaroita ollut palautettu. Suurin osa kyllä.

En oikein tiedä enää mitä ajatella. Tekisi mieli luovuttaa koko asian suhteen. Illalla kuitenkin päätin laittaa sähköpostia, että odotan edelleen tavaroiden palauttamista. En kyennyt asiasta soittamaan, sillä itkustani ei tulisi loppua.

15.9.2018

16.4 Pettymys


Vihdoin koitti päivä, jolloin olimme menossa mökille katsomaan, olivatko tavarat palautettu. Melko ristiriitaiset tunteet olivat koko automatkan. Onko tavarat tuotu ja asetettu paikoilleen? Mitä jos ne on jätetty vaan ulos sään armoille? Entä jos mitään ei ole palautettu takaisin? Keskustelimme vaihtoehdoista ja mitä lähemmäs mökkiä saavuimme, sitä enemmän vatsanpohjastani vihloi.

Mökille saavuttuamme kävelimme polkua pitkin alas ja kiersimme mökin taakse terassille. Myyntitilanteessa ihastelemani terassikalusteet olivat edelleen poissa. Terassin toiseen päätyyn oli ilmestynyt penkki ja lasikoriste. Avasimme mökin oven ja tunsimme jälleen suuren pettymyksen. Vain muutama tavara oli tuotu takaisin. En osaa sanoin kuvata sitä tunnetta mitä koin. Olin niin pettynyt.

Katselimme tarkemmin ympärillemme. Verhot oli palautettu, samoin eteisen pieni pöytä. Myös kukkapylväs oli paikoillaan… Lähes kaikki huonekalut ja tavarat puuttuivat edelleen. Istuimme ulos mökin portaille. Oli hiljaista, emmekä sanoneet sanaakaan. Tuijotimme vain järvimaisemaa pettynein fiiliksin. Lopulta purskahdin itkuun. Edelleen ihmettelin, että miksi joku ihminen voi toimia noin. Mitä me olemme tehneet ansaitaksemme tällaisen kohtelun?



Rikosilmoitus

Aloimme miettimään seuraavaa ns. liikettä. Hinnanalennusta emme edelleen haluaisi tehdä, sillä mökin myyjä ei ole tilanteeseen syyllinen. Hän on myynyt meille mökin irtaimistoineen. Tyttäret ovat käyneet tyhjentämässä mökin ilman myyjään lupaa.

Päädyimme siihen, että teemme rikosilmoituksen varastetuista tavaroista. Olin niin vihainen, että olisin halunnut tehdä rikosilmoituksen heti. Mieheni oli sitä mieltä, että annetaan vielä viikko aikaa. Suostuin pitkin hampain siihen. Laitoimme illalla sähköpostia myyjän pojalle sekä kiinteistövälittäjälle. Saimme tietää, että toinen tyttäristä oli palauttanut ottamansa tavarat. Toinen ei ollut tehnyt asian eteen mitään. Teimme hyvin selväksi, että jos tavarat ei ole uuteen deadlineen mennessä palautettu, teemme rikosilmoituksen. Toivottavasti tähän pisteeseen ei tarvitse kuitenkaan mennä.


12.9.2018

16.3 Kasassa

Ihan mahtavia syysilmoja on ollut lähes joka päivä. Mökille ajaisi vain puolisen tuntia. Olisi ollut hienoa mennä istuskelemaan laiturille ja nauttimaan upeasta maisemasta. Mutta emme ole halunneet mennä sinne, koska tällä hetkellä on meneillään deadlineviikko tavaroiden palauttamiselle. En halua vahingossakaan olla mökillä samaan aikaan, kun tavaroita palautetaan. En vaan halua nähdä sitä ihmistä, joka ne on vienyt. Toivottavasti antamamme deadlinen jälkeen voimme hengähtää tämän asian tiimoilta.




Voinnin tarkistus

Kesän päätteeksi minulla oli aika työterveyteen. Miten viime kuukaudet ovat menneet ja miten olen jaksanut tehdä töitä. Kerroin lääkärille mitä kaikkea tässä on tapahtunut. Paljon pettymyksiä ja vaikeita hetkiä. Jouduin lopettamaan yrittäjyyskurssin, koska jaksaminen meni äärirajoille. Mökin suhteen on ollut kova pettymys, koska ostamamme irtaimisto oli viety pois. Lisäksi tyttären muutto on koskettanut syvältä.

Olen ollut tyytyväinen, että olen pysynyt kasassa. En ole romahtanut enkä vaipunut syvälle masennuksen kouriin. Muutama masennuspäivä oli kesällä, mutta selvisin niistä.

Lääkärin mielestä merkit näyttävät terveyden suhteen hyvälle. Yrittäjyyskurssin lopetus kertoi kyvystäni arvioida omaa jaksamista ja tehdä sen mukaan vaikea, mutta tärkeä päätös. Olin lääkärin kanssa samaa mieltä. Seuraavan kerran tarkastuskäynti olisi vasta tammikuussa. Toki jos vointiini tulee muutoksia, olen yhteydessä tarvittaessa.


9.9.2018

16.2 Särjetty unelma


Olemme vuosia etsineet kesämökkiä puolitosissaan ja tosissaan. Olemme käyneet lähiseudun useissa myytävissä mökeissä ja mökkitonteilla. Emme oikein tiedä mitä olemme etsineet, mutta sitä oikeaa ei vain ole löytynyt. 

Loppukesästä jo naureskelimme, että unelmiemme mökki ei taida koskaan tulla vastaan. Totesin miehelleni, että nyt pidetään etsinnöistä taukoa ja jatketaan tätä harrastusta jälleen ensi kesänä. Seuraavana päivänä mieheni tuli töistä kotiin ja näytti juuri ilmestynyttä myynti-ilmoitusta. Lähdimme saman tien katsomaan kohdetta.

Matkalla pohdittiin, että voisimmeko ajaa mökin pihaan. Tuskin siellä ketään olisi ja jos olisi niin esittelisimme rohkeasti itsemme. Pääsimme mökin pihaan.  Näkymä parkkipaikalta vaikutti lupaavalta. Kaunis rinnetontti, jonka alhaalla näkyi mökki. 

Lähdimme kulkemaan polkua pitkin alas. Mökki näytti kivalta. Kiersimme mökin taakse ja huokaisimme molemmat. Mökin takaa avautui kaunein järvimaisema mitä koskaan olimme nähneet. Ketään ei ollut paikalla. Katselimme varovaisesti ympärillemme. ”Se on tämä”, tokaisimme lähes samaan aikaan. Mökki ja sen ympäristö olivat aivan ihania. Kurkistelimme sisälle ja ihastuimme entisestään. 

Kotimatkalla päätimme tehdä tarjouksen. Jos mökki olisi ”susi”, niin rakentaisimme uuden sen tilalle. Paikka oli niin vakuuttava, että halusimme sen. Kun pääsimme kotiin, laitoimme kiinteistövälittäjälle viestin (koska oli jo niin myöhä). Seuraavana aamuna olimme onnelliset mökin omistajat.

Lisää ihastusta

Iltapäivällä mökillä olisi ollut yleinen esittely. Kiinteistövälittäjä perui esittelyn ja me pääsimme kiertelemään paikkoja oikein luvalla. Minua vähän jännitti, kun avasimme mökin oven. Ihan turhaan, sillä rakastuin mökkiin ensi silmäyksellä. Kiertelin sisällä ja ihastelin joka paikkaa. 

Mökki myytiin irtaimistoineen ja kaikki huonekalut sekä koriste-esineet olivat kohdillaan. Juuri tämän mökin tyylisiä. Mökki oli myös todella siistissä kunnossa. En olisi ikinä kuvitellut, että pidän toisten valitsemista tavaroista. Mutta kaikki tuntui vaan hyvälle. Mitään ei tarvitsisi hankkia. Ainoastaan uudet petivaatteet. Hienoa, voisimme aloittaa mökkeilyn heti kauppakirjojen laatimisen jälkeen. Unelmiemme mökki oli löytynyt.



Avaimet unelmaan 

Kun kaupantekopäivä vihdoin koitti, saimme avaimet mökille. Mökin myyjä, vanha nainen, saapui poikansa kanssa kaupantekotilaisuuteen. He olivat oikein mukavia ja kertoivat kaikenlaisia tarinoita heidän mökkielämästään. Oli sovittu, että mökin myyjä ottaa hänelle tärkeän kahviastiaston mukaansa henkilökohtaisten tavaroiden lisäksi. Hänelle oli tärkeää, että seuraavat omistajat voisivat jatkaa mökkielämää siitä, mihin hän sen päätti.

Kaupantekotilaisuuden päätteeksi nainen ojensi miehelleni kovakantisen, tyhjän kirjan. Hänen miehellään oli tapana pitää mökillä päiväkirjaa. Hän toivoi, että mieheni jatkaisi tätä perinnettä. Mielestämme ajatus oli aivan ihana.

Tyhjä mökki

Lähdimme innoissamme ensimmäistä kertaa omalle mökille. Otimme kahvia ja pullaa mukaan. Suunnitelmissa oli juoda kahvit isojen ikkunoiden vieressä sijaitsevan pirttipöydän ääressä, ihastellen samalla järvimaisemaa.

Kun pääsimme terassille, huomasin sieltä puuttuvan kalusteita. Avasimme oven ja astuimme sisälle. Näkymä oli mykistävä. Mökki oli lähes tyhjä. Suurin osa huonekaluista oli viety. Samoin kaikki hienot koriste-esineet. Hämmästellen katselimme ympärillemme. Mitä ihmettä on tapahtunut? Menimme katsomaan varastoja. Sama tunne, varastot oli ”siivottu”, eli iso osa tavaroista viety pois. Olimme todella pettyneitä.

Olimme yhteydessä myyjän poikaan. Selvisi, että myyjän tyttäret olivat käyneet tyhjentämässä mökin ilman lupaa. Poika oli yhtä hämmentynyt kuin mekin. Hän lupasi huolehtia, että kaikki tavarat palautetaan.

Miten joku ihminen voi toimia noin? Ja vielä omaa äitiään kohtaan. Hakea tavarat ilman omistajan lupaa, piittaamatta yhtään mistään. Tuntui pahalta myyjän puolesta. Päätimme antaa heille mahdollisuuden palauttaa tavarat tiettyyn päivään mennessä. Jos tavaroita ei kuulu, viemme asian eteenpäin. Emme kuitenkaan haluaisi lähteä taistelemaan hinnan alennuksesta, vaan haluamme kyseiset tavarat takaisin. Ihastuimme mökkiin kokonaisuudessaan, tavaroineen päivineen.

Särjetty unelma

Päivä päivältä on tuntunut pahemmalta. On sellainen olo, että luonani olisi käynyt varkaita. Joku on koskenut unelmaani, särkenyt sen. Käydessämme mökillä, se ei tuntunut enää ihanalta mökiltä, vaan muistutti suuresta pettymyksestä. Unelmamökin tunnelma oli poissa.

En usko saavani kaikkia tavaroita takaisin, sillä emme muista koriste-esineitä, astioita ja pientarvikkeita niin hyvin. Osasin tehdä luettelon huonekaluista ja tärkeimmistä tavaroista, mitä muistin. Odotan nyt jännittyneenä tuota tavaroiden palautuspäivää. Haluan uskoa ihmisistä hyvää ja toivon saavamme tavarat takaisin.

3.9.2018

16.1 Jaksamisen rajoilla


Uuden oppiminen on ollut todella kivaa, mutta on vienyt voimani lähes äärirajoille. En olisi uskonut, että opiskelu työpäivän jälkeen on niin voimia vievää. Toinen opiskeluviikko alkoi ja päätä särki heti aamusta alkaen. Olin myös todella väsynyt. Jaksanko illalla mennä koululle? Keräsin kuitenkin voimani ja menin. Olin tyytyväinen päätökseeni, sillä illan aihe oli todella mielenkiintoinen.

Seuraava aamu alkoi jälleen pään säryllä. Aloin jo miettimään, että olikohan tämä opiskelu sittenkään oikea ratkaisu. Koulupäivien lisäksi pitäisi vielä opiskella itsenäisesti. En ole vielä edes aloittanut liiketoimintasuunnitelman tai laskelmien laatimista. Onneksi seuraava päivä olisi vapaailta opiskelusta, joten eiköhän ne voimat tästä palaudu, ajattelin. Illalla istuin koulutuksessa ja taas oli mielenkiintoinen ilta.

Seuraava aamuna päätä särki jälleen. Minulla ei yleensä ole päänsärkyä juuri ollenkaan. Tunsin myös lievää sydämen tykytystä työpäivän aikana. Varoittaakohan kroppani nyt mahdollisesta liikakuormituksesta? Vapaaillan makoilin kotona tv:tä tuijotellen ja keräsin voimia. Huomenna olisi taas koulutuspäivä.



En ole koskaan luovuttanut

Aloin pohtimaan, jättäisinkö koulutuksen kesken? En ole ikinä luovuttanut kesken mitään aloittamaani projektia. Se ei ole minun tapaistani. Jos aloitan jotain, vien sen loppuun asti vaikka ”pää kainalossa”. Kävin sisäistä taistelua itseni kanssa: menenkö illalla koulutukseen vai en? Miten kehtaisin ilmoittaa jättäväni sen kesken? Hävettää. Nyt olen vienyt koulutuspaikan joltakin, joka olisi tarvinnut sitä enemmän kuin minä. Illalla en mennyt koulutukseen. Päätin miettiä asiaa viikonlopun yli.

Päätös

Tein viikonlopun aikana päätöksen, että en jatka koulutusta. Vaikka koulutusta oli takana vain kaksi viikkoa, olen ollut todella loppu. Uuden oppiminen tiheään tahtiin on selvästi vaikuttanut jaksamiseeni. Päätöksen tehtyäni, olo oli todella helpottunut. Osasin tehdä minulle oikean päätöksen kokemusteni perusteella. Kuten sanottu, kesken jättäminen ei ole ollenkaan minun tapaistani. Ehkä tämän päätöksen takana oli iän ja kokemuksen tuomaa ”viisautta…”

Tänään aamulla laitoin kouluttajalle sähköpostia. Onneksi opettaja ymmärsi liian kireän tahdin ja kannusti minua hakemaan koulutukseen uudelleen, jos sellainen hetki elämässäni tulee.

29.8.2018

15.13 Tunteikas viikonloppu takana

Tunteikas viikonloppu alkoi jo perjantai aamuna, kun lähdin ajelemaan toiseen kaupunkiin. Ystäväni vihittiin iltapäivällä maistraatissa ja sain kunniatehtävän olla todistajana. Oli hienoa katsella vastarakastuneiden vihkimistä. Huone oli täynnä iloa ja rakkautta. Maistraatin ulkopuolella poksautimme kuoharit auki ja kohotimme maljat tuoreelle parille. Illalla järjestelimme hääjuhlia, jotka vietetään ensi lauantaina.

Lauantai Lahden mäkimontussa

Lauantaina lähdimme bussilla kohti Lahtea, jossa Cheek esiintyi viimeistä kertaa. Tätä konserttia oli odotettu kuukausia. Kun pääsimme paikan päälle, olo oli supermahtava. Kaikki järjestelyt toimivat hienosti ja olimme katsomossa hyvissä ajoin odottamassa The hetkeä.
Konsertin aikana koin monia tunteita. Iloa, surua, heikkoutta, itseluottamusta. 

Cheekin musiikki on kulkenut vuosia rinnallani antaen voimaa ja tukea. Elämys oli mahtava, eikä sitä voi sanoin kuvailla. Yöllä lähdimme ajelemaan kohti ystävieni kotikaupunkia. Tuijotin ulos pimeyteen koko automatkan. Olin kuin kuivaksi puristettu rätti. Kaikki tunteet olivat purkautuneet sisimmästäni ulos. Olo oli todella tyhjä. Silti minulla oli hyvä olla.



Ikävä purkaantui

Sunnuntaiaamuna lähdin hyvissä ajoin ajelemaan kotia kohti. Tyttäreni oli tullut viikonlopuksi kotiin. Halusin ehtiä näkemään hänet ennen kuin hän lähtisi takaisin opiskelukaupunkiinsa. 

Oli niin hienoa nähdä häntä. Iltapäivällä saatoin hänet juna-asemalle. Kun tuli aika erota, halasimme ja siinä samassa purskahdin itkuun. Itkin koko automatkan kotiin. Ikävä riipi sisintäni. Edelleen minusta tuntuu siltä, että meillä jäi paljon asioita kesken. En mielestäni ehtinyt olemaan kuin vähän aikaa hänelle hyvä äiti. Järki sanoo, että onhan meillä edessä vielä monia yhteisiä hetkiä. Mutta nuo tunteet eivät vaan mene pois. Ehkä sitten ajan kanssa...

23.8.2018

15.12 Yrittäjäkurssi on alkanut


Kolme iltaa yrittäjäkurssia takana. Olo on tyytyväinen ja jopa innostunut. Olen huomannut pystyväni keskittymään koko illan ajan aiheeseen. Kuuntelen mielenkiinnolla opettajaa ja osallistun keskusteluihin. Mielenkiintoisia ihmisiä ympärillä, jokaisella haave omasta yrityksestä.

Aikataulu on melko tiukka. Kolme arki-iltaa, yhteensä kuusi viikkoa putkeen. Kotitehtävänä on tehdä liiketoimintasuunnitelma sekä erilaisia laskelmia. Suunnitelmaani liittyy paljon selvitettävää, sillä ideani vaatii tietynlaisia investointeja. Mutta enköhän minä selviä aikataulusta. Yritän ainakin.

Tänään kotimatkalla muistelin niitä aikoja, kun en yksinkertaisesti pystynyt sisäistämään uusia asioita. Aivot olivat niin täynnä, edes lähimuisti ei toiminut. Tästä syystä en vuosiin kuvitellut voivani opiskella mitään. Olen päässyt niistä ajoista hyvin eteenpäin. Nyt on ollut hienoa oppia aivan jotain uutta. 



Piristystä ilmassa

Tällä viikolla en ole ollut töissä niin väsynyt kuin viime viikolla. Väsymys johtui varmasti tyttären muutosta ja siihen liittyvästä jännityksestä. Olen nukkunut paljon paremmin ja olen ollut hyvällä tuulella koko viikon.

Pojalla on alkanut ammattikoulu hyvin. Saan jopa hänet aamuisin hereille, eikä myöhästymisiä ole tullut. Tytär on ollut usein yhteydessä, lähinnä tarvinnut apua asioiden järjestelyissä jne. Mutta hienoa kuitenkin, että ottaa yhteyttä.

Viikonlopusta on tulossa mahtava. Ohjelmassa on mm. toimia todistajana ystävien vihkimiselle ja Cheekin jäähyväiskonsertti!

17.8.2018

15.11 Outoa


On omituista, että meitä on enää vain kolme kotona. Ei sitä oikein vielä tajua. Tein yhtenä päivänä päivällistä ja huomasin kattavani automaattisesti neljälle. Ruokaa on kulunut jonkin verran vähemmän eikä musiikki enää kantaudu tyttäreni huoneesta. Jännä juttu, sillä tyttäreni on ollut useita kertoja viikon kestävillä leireillä sekä yhtenä kesänä kolmen viikon kielikurssilla. Silloin en ole havainnut näin selkeästi poissaolon merkkejä kuten nyt.

On ollut hienoa huomata, että yhteydenpito on säilynyt näinä muutamina päivinä. Vielä ei ikävä ole painanut, vaikka päivittäin olen häntä miettinyt.



Raskas viikko takana

Olen ollut tällä viikolla todella väsynyt. Kun eilen tulin töistä kotiin, söin nopeasti ja menin sohvalle nukkumaan. Tänään olin töissä niin väsynyt, että olisin ollut valmis lähtemän kotiin jo aamulla yhdeksän aikaan. Väsymyksestä johtuen oli aika tuskainen työpäivä. Kun pääsin kotiin, sama kaava toistui kuin eilen. Ruoka ja päiväunet.

Luulen ja toivon, että väsymys johtuu siitä, että olen jännittänyt tätä muuttoasiaa. Minulla on ollut vatsa sekaisin pari viikkoa ja kaksi huuliherpestä lähes peräkkäin. Se yleensä puhkeaa stressin vallassa tai stressin purkautumisen jälkeen.

Onneksi nyt alkoi viikonloppu eikä tarvitse herätä kellon soittoon. Lisäksi teemme päiväreissun toiseen kaupunkiin synttäreille ja sunnuntaina suunnitellaan ystävän häitä. Mukava viikonloppu siis tiedossa! 

12.8.2018

15.10 Uusi vaihe elämässä

Tänään koitti se päivä, kun kannoimme tyttären laukut pakettiautoon muuttoa varten. Hän muuttaa toiselle puolelle suomea opiskelemaan. Tunteet ovat edelleen ristiriitaiset. Niin hienoa, mutta samalla niin haikeaa.

Olen koko kuluneen viikon yrittänyt ajatella hauskoja ja positiivisia asioita muutosta, jotta ei ottaisi niin koville. Tästä lähtien hiuksia ei ole joka paikassa niin paljon kuin ennen, kukaan ei syö eväitäni enää vahingossa, pyykkiä on paljon vähemmän pestävänä jne. Välillä kuitenkin kurkkua on puristanut ja lievästi ahdistanut.

Mieheni lähti viemään tytärtämme, jotta polkupyörä oli mahdollista ottaa mukaan uuteen kaupunkiin. Olin varma, että romahdan, kun auton perävalot näkyvät. Sain pidettyä itseni kasassa, eikä se ollutkaan niin kauheaa kuin kuvittelin.

Nyt iltaan mennessä ajatukseni ovat vain muuttuneet koko ajan positiivisemmaksi. Myös poikani aloittaa huomenna uudet opinnot ammattikoulussa. Eli kaikkea muutosta on ilmassa. 

Tästä alkaa uusi vaihe elämässämme. Jotain uutta ja erilaista 😊


8.8.2018

15.9 Yrittäjäkurssin haastattelu


Töihin paluu kesäloman jälkeen on sujunut normaalisti. Olen palauttanut mieliin, mihin ennen lomaa olen jäänyt ja jatkanut pikkuhiljaa töiden tekoa. On hienoa palata töihin yleisen kesälomakauden aikana. Silloin saa rauhassa herätellä itseään työmoodiin, kun kiire ei paina heti ensimmäisestä työpäivästä eteenpäin. Töiden jälkeen olen ollut kyllä hieman väsynyt, mutta eiköhän se ole ihan normaalia loman jälkeen.

Haastattelu

Sain tosiaan haastattelukutsun yrittäjäkurssille. Odotusaulassa täytin vielä haastattelulomakkeen ja sitten minut kutsuttiin sisään. Haastatteluun oli varattu vain 15 minuuttia aikaa, joten asiaan mentiin heti. Kerroin yritysideani ja haastattelijat esittivät kysymyksiä. Kysymykset olivat mielenkiintoisia ja ehkä hiukan haastaviakin. Sitten tuli se odottamaton kysymys: ”oletko toiminut esimiehenä?”. Sydäntä vihlaisi. Jotenkin en ollut osannut odottaa tällaista kysymystä. Sain kuitenkin sanottua, että olen toiminut esimiehenä, mutta en enää halua toimia. Se oli onneksi lyhyt epävarma tilanne ja sitten hypättiinkin jo seuraavaan kysymykseen.

Haastattelun lopuksi minulle kerrottiin, että kurssille on jonkin verran enemmän hakijoita, kuin mitä paikkoja on varattu. Edelle menevät työttömät ja ne, jotka suunnittelevat alkavansa kokopäiväiseksi yrittäjäksi. Toki hakijan innostuneisuus yrittäjyydestä otetaan huomioon. Petyin hiukan, koska olen töissä ja tarkoitus olisi aloittaa yrittäjän ura sivutyönä.

Ilmeisesti olin normaali innokas itseni, sillä minut hyväksyttiin kurssille!

Epävarmuutta

Jostain syystä olin ymmärtänyt, että kurssi kestää koko lukuvuoden. Mutta kurssi onkin kolme kertaa viikossa kestäen hieman yli kuukauden. Lisäksi on kotitehtäviä. Pieni epävarmuus jaksamisen suhteen nousi pintaan. Miten jaksan noin tiheää opiskelua kotitehtävineen? Aikataulun suhteen tulee olemaan myös haastetta, sillä kaksi viikonloppua tuosta ajasta minulla on menoa. Häät (olen kaaso) ja Cheekin jäähyväiskonsertti. Näitä tapahtumia en vaan voi jättää väliin. Toivottavasti nuo koulutuspäivät ovat arkisin. Aikataulu saadaan vasta ensimmäisenä kurssi-iltana.

27.7.2018

15.8 Masennuspäiviä


Nyt on meneillään kesäloman viimeinen viikko. Kaikkea kivaa olen loman aikana tehnyt perheen kanssa. Olen myös nähnyt paljon ystäviä ja viettänyt heidän kanssaan aikaa.

Hienosta lomasta huolimatta masennus on jostain syystä hiipinyt pikkuhiljaa ns. päälle. Mitään syytä en keksi, että miksi. Tai eihän masennusta sairastavalla välttämättä ole mitään syytä, milloin masennus vie mukanaan. Se vaan kuuluu tähän sairauteen.

Itsetunto laski nollaan

Masennusjakso alkoi levottomilla öillä. En pystynyt nukkumaan kokonaista yötä mieheni vieressä. Heräsin aina alkuyöstä enkä saanut enää nukutuksi, sillä mieheni hengityksen äänikin häiritsi. Jouduin monena yönä siirtymään toiseen huoneeseen nukkumaan.

Itsetunto laski nollaan hujauksessa. Yhtäkkiä en omasta mielestäni osaa mitään. Teen mielestäni aina kaiken väärin. Olen huono äiti. Kukaan ei tykkää minusta. Tuntuu yksinäiseltä. Loukkaannun joka asiasta ja olen tosi herkkä kyynelehtimään. Olen mielestäni ruma ja lihava. Näen kaikki asiat negatiivisesti. Ei huvita myöskään tehdä mitään. Ja kun en tee mitään, morkkaan itseäni entistä enemmän. 

En näe tulevaisuuteen. Mieheni suunnittelee kaikenlaista, mitä tulevina vuosina voitaisiin tehdä. En jaksa ajatella mitään, enkä innostu mistään hänen ehdottamista asioista. Keskustelu kanssani on aika yksipuolista. Kun toinen kysyy, että mikä minua vaivaa, suutun siitäkin. En osaa selittää, kun oikeasti on sellainen tunne, että ei minua mikään vaivaa. Kaikki on vaan päin peetä.


Masennusjakso kesti muutamia päiviä

Kun viimein ns. ”romahtaa” ja itku muuttuu mieltä puhdistavaksi ja vapauttavaksi, tajuaa kaiken johtuneen masennuksesta. Kun masennus on päällä, en vaan tunnista sitä silloin. Vasta kun olen jaksosta selvinnyt, ymmärrän tapahtuneen. Masennusjakso kesti muutamia päiviä.

Nuo yllä kirjoittamat tunteet ovat masennuksen aikana niin todellisia. Ne tuntuvat kuuluvan omaan elämään. Ei noissa tunteissa oikeasti ole mitään järkeä, eikä tuollaiset ajatukset normaalisti mieltäni vaivaa. En ole yksinäinen, en ruma enkä lihava. Osaan tehdä asioita ja mieheni suunnitelmat tulevasta kuulostavat hyviltä.

Nyt taas kaikki on hyvin

Nyt olen päässyt yli tuon vaiheen ja nukkunut pari yötä tosi hyvin. Mieli on normaali ja olen taas oma itseni. Olen yrittänyt etsiä netistä tietoa, että onko normaalia, että näitä masennuspäiviä tulee lääkityksestä huolimatta. En ole löytänyt mitään vastauksia. Työterveyslääkäriin pitäisi mennä elokuussa taas tarkistuskäynnille. Täytyy muistaa kysyä lääkäriltä tätä. Ai niin, sain kutsun yrittäjäkurssin haastatteluun!



10.7.2018

15.7 Tein sen!


Nyt se on sitten tehty. Keräsin rohkeuteni ja jätin hakemuksen yrittäjäkoulutukseen. Voi kuulostaa hassulle, mutta hakemuksen jättäminen oli minulle iso askel eteenpäin... Olen siirtänyt hakemuksen tekoa päivä päivältä eteenpäin. Tänään sain tartuttua toimeen!

Hakemus ei vielä takaa koulutukseen pääsyä, sillä elokuussa osa hakijoista kutsutaan haastatteluun. Paikkoja on rajoitetusti. Toivottavasti työssäkävijät otetaan yhtä hyvin valinnoissa huomioon kuin työn hakijat.

5.7.2018

15.6 Jarrut päällä…


Haaveilen edelleen jostain uudesta työstä, joka toisi uutta tuulta työelämääni. Jotain, joka saisi minut innostumaan ja syttymään liekkeihin. Sellaista tunnetta työrintamalta kaipaan.

Paikkakunnallani järjestetään yrittäjäksi aikoville yrittäjäkurssi. Kurssin sisältö on todella mielenkiintoinen. Siinä tehtäisiin yritysideasta liiketoimintasuunnitelma ja opeteltaisiin sitä kautta perustamaan yritys. Olen tässä jonkin aikaa pyöritellyt yhtä ideaa päässäni ja tekisi mieleni hakea kyseiselle kurssille.



Jokin kuitenkin estää minua toimimasta. Entä jos en jaksakaan töitten jälkeen käydä kurssilla? Lisäksi pelkään, että oma yritys veisi minut mennessään uupumuksen ääriin. Innostun niin kovin helposti ja silloin annan kaikkeni asialle. Pelkään myös masennusta. Nyt kun viimeisestä masennuskaudesta on kulunut jo jonkin aikaa, pelkään että lääkityksestä huolimatta nämä kaudet tulevat kuulumaan elämääni. Miten silloin kykenisin toimimaan yrittäjänä? Olla vastuussa, että yritys pyörii masennuskaudesta huolimatta.

Jotenkin on sellainen olo, että koettu työuupumus ja masennuslääkitys rajoittavat tulevaisuuden suunnitelmia. En uskalla luopua vanhasta, turvallisesta työpaikasta ja hypätä uuteen tuntemattomaan. 

28.6.2018

15.5 Milloin työuupumus on selätetty?


Nyt on sellainen fiilis, että työuupumuksesta toipumisen suhteen alan olla loppusuoralla. Vaikka viimeinen vuosi on ollut monivaiheinen ja haastava masennuksesta johtuen, olen mielestäni osannut tehdä töitä normaalia tahtia. Vaikeina hetkinä hitaammin, mutta en kuitenkaan koskaan nopeasti suorittaen. Tämä on ollut tärkeä oppia. Ja kun teen normaalia tahtia töitä, en tunne alisuorittamista. Olen selvästi ymmärtänyt mitä normaali työntekeminen on.

On ollut ilo huomata, että työhön keskittyminen on edistynyt viikosta toiseen. Olen myös huomannut pystyväni oppimaan uusia asioita. Nämä havainnot ovat saaneet minut hyvälle tuulelle!

Milloin voin hyvin mielin todeta, että olen toipunut työuupumuksesta? Pitääkö odottaa vuoden päivät vai rohkenisinko jo nyt kertoa selviytyneeni?