18.6 Huono olo vaan jatkuu

Viikko töitä takana. Tai oikeastaan neljä päivää, kun viime viikolla oli pitkäperjantai. Tosiaan, kävin työterveydessä tsekkauskäynnillä. Lääkäri oli sitä mieltä, että en ollut vielä täysin kunnossa, mutta ei estellyt, kun kerroin haluavani mennä töihin. Oliko se sitten kannattavaa vai ei, en oikein osaa sanoa.

Aamuisin on edelleen huono olo jonkin aikaa. Sovittiin, että alan ottamaan puolikkaan lääkeannoksen aamulla ja sitten iltapäivällä toisen. Jos tuo aamuinen pahaolo loppuisi. Epähuomiossa unohdin tämän ohjeen (en kyllä tiedä miten se on mahdollista), ja tänään on vasta toinen päivä, kun olen toiminut ohjeen mukaan. Ajattelin samalla pitää rautakuurista taukoa, sillä haluan nyt selvittää, kummasta se huono olo oikein tulee.

”Kerran se kirpaisee”

Minua on jo alkanut kaduttaa koko lääkkeenvaihto, rautakuurin aloittaminen ja hormonikierukan hankkiminen lähes samaan aikaan. Olisi kannattanut kuunnella omaa ääntä ja tehdä nuo muutokset yksi kerrallaan. Nyt tuntuu, että keho on koko ajan sekaisin jostakin. Toisaalta ”kerran se kirpaisee” ajatusmallilla kärsii yhdellä kertaa kaikki. Mutta olen vaan niin lopen kyllästynyt tuntemaan oloni jatkuvasti sairaaksi.

Lähdemme mieheni kanssa viikon päästä etelän lämpöön ja minua pelottaa, että pilaan hänen matkansa, kun minulla on koko ajan joku huonosti tai joku paikka kipeä. Toivottavasti siihen mennessä olisi jo tämä aamuinen pahaolo väistynyt, jotta voisin nauttia matkasta.

Matkan jälkeen minulla on taas aika työterveydessä ja voinnista keskustellaan. Jos sen jälkeen vointi on edelleen huono, en tiedä mitä teen.

Kaduttaako lääkityksen aloittaminen?

Lääkkeen vaihdon yhteydessä olen miettinyt lääkitystä kokonaisuudessaan. En olisi päässyt sieltä suosta ylös ilman lääkitystä, työterveyttä, terapiaa ja perheen tukea. Mutta väkisinkin sitä on alkanut miettimään, että kuinka monta vuotta joudun ”taistelemaan” tämän terveyteni kanssa. 

Juttelin asiasta myös lääkärin kanssa. Hän nimesi minun sairaudekseni uusiutuva masennus. Ja totta, voin olla taas syksyllä ns. pohjalla lääkityksestä huolimatta. Se tässä sairaudessa on, että kukaan ei sitä voi tietää, milloin masennuskausi tulee. Ei ole siis lääkkeen syy, että niitä tulee. Hän oli sitä mieltä, että nyt täytyy vaan jaksaa hoitaa itseäni kuntoon. Kai minä sitten taas yritän.

18.5 Pieniä askeleita eteenpäin

Enää ei ole huono olo kuin aamuisin uuden lääkkeen oton jälkeen. Huono olo jatkuu noin puoleen päivään saakka, sitten olen mielestäni jo ihan kunnossa. Olen jaksanut puuhailla kotona kaikenlaista pientä. Edelleen joudun istumaan sohvalle ja pitää taukoa. Mutta ei se haittaa. Pääasia, että enää ei okseta eikä heinäsirkat pidä konserttia päässäni.

On jännä huomata, että edelleen tunnen häpeää, kun olen sairaslomalla. Vältän päiväsaikaan kaupassakäyntiä, ettei kukaan tuttu tule vastaan. Enkä oikein kehtaa lähteä päivällä ulos kevyelle lenkillekään. Joten olen päivisin lähes koko ajan kotona. No, tuleepahan siivottua, sillä se puoli on jäänyt viime kuukausina hoitamatta. Sain jopa talviverhotkin jo poistettua keittiön ikkunasta. Tosin uusia en samaan hyömyyn jaksanut laittaa, mutta kaivoin ne kyllä jo esiin.

Kuva: pixabay.com

Vielä viikko sairaslomaa

Aina iltaisin ajattelen, että pystyisin tekemään töitä ja tunnen huonoa omaatuntoa sairaslomasta. Mutta aamuisin, kun tuo paha olo tulee, ymmärrän, että työnteko ei olisi mitenkään vielä järkevää. Ensi viikko on vielä sairaslomaa jäljellä. Toivonkin, että aamuinen paha olo loppuu ja voisin mennä viikon päästä töihin.

Energiantasosta en oikein osaa sanoa. Nukun noin 10-12 tuntia yössä ja välillä huilaan iltapäivällä puoli tuntia. Kun työt alkavat, jäävät yöunet yleensä noin 8-9 tuntiin. En oikein tiedä, jaksanko sitten taas normaalia työrytmiä ja kuinka kauan. Tiistaina minulla on työterveyslääkärissä ns. tsekkauskäynti, niin katsotaan mitä mieltä lääkäri on.

Pieniä askeleita

Olen kiinnittänyt nyt ruokailuun entistä enemmän huomiota. Olen täydentänyt aterioita ravintoterapeutin vinkeillä. Aika haastavaa, sillä tulen niin helposti täyteen. Mutta pikkuhiljaa etenen ja kaikki parannus on koko ajan eteenpäin.

Viime viikolla olin ystäväni kanssa lenkillä ja katsoessaan minua hän kysyi: oletko laihtunut? Poskissani on kuopat ja näytän aika riutuneelta. Kotiin päästyäni minun oli pakko käydä puntarissa. Mitään muutosta ei ole tapahtunut suuntaan tai toiseen. Ehkä tämä lääkkeen vaihdos, väsymys ja kaikki muut ovat koetelleet kehoani vaan niin paljon, että se on alkanut näkymään kasvoissani.

18.4 Sitkeä luonne

Istuin pimeän wc-tilan lattialla. Tuskan hiki otsalla, päässä jyskytti. Oksetti. Olin juuri leikannut toiseksi viimeisen palan tapettia tapettipöydällä… Kyllä, luit ihan oikein.  

Viime viikonloppuna oli lääkityksen vaihdosta johtuen ne kamalimmat päivät. Päässä soi heinäsirkat ja jokainen liikahdus aiheutti pahan olon tunnetta. Kaikesta huolimatta, olin päättänyt tapetoida pojan kanssa hänen huoneensa. Mieheni oli aiemmin tehnyt seinien pohjustustyöt, jotta me voisimme tapetoida. Olin luvannut opettaa poikaani tapetoimaan, sillä olen joskus tehnyt työkseni reilun puoli vuotta remonttitöitä. Työ sisälsi tapetointi-, maalaus- ja mattotöitä kerrostaloasunnoissa. Tapetointi on siis hallussa.

En voinut siirtää tapetointityötä, koska poikani oli viikonloppua odottanut. En halunnut olla taas se äiti, joka ei jaksa tai kykene. Minulle tuli sellainen taistelijan olo, että en anna lääkkeen vaihdoksen pilata tätä suunniteltua projektia. Haastetta oli olotilassa ja etenimme hitaasti vuota kerrallaan. Loppuvaiheessa tosiaan oli pakko sulkeutua pimeään wc-tilaan vähäksi aikaa. Olo oli niin hirveä. Mutta, huone saatiin tapetoitua ja siellä asustaa nyt tyytyväinen teini.

Pieni kävelylenkki lähimetsässä.

Koomista...

Kun istuskelin pimeässä, minua alkoi huvittaa koko tilanne. Mistä ihmeestä sain voimaa ja sitkeyttä hoitaa tuon tapetointityön? Viimekertainen kirjoitus oli sitä syvintä pettymystä ja luovuttamisen tunnetta. Luovuttaminen oli vahvasti läsnä. Mutta nyt tuo jopa koominen tapetointiviikonloppu antoi uskoa, että sisimmässäni en ole luovuttaja. Kyllä minä jotenkin tästä aion selvitä.

Ensimmäinen sairaslomaviikko

Tämän kuluneen viikon olen elänyt kuin hidastetussa elokuvassa. Liikkuminen ja tekeminen on täytynyt olla hidasta. Jos tekee äkkinäisen liikkeen, alkaa huimata. Sohvalla on siis kulunut paljon aikaa. Viime perjantain jälkeen kävin ekaa kertaa tiistaina ulkona. Tein pienen kävelylenkin, jonka jälkeen olin aivan poikki. On ihan käsittämätön tunne, kuinka keho voi olla näin väsynyt. Sitä ei oikein tahdo uskoa millään.

Olen ollut aina perusterve ja liikunnallinen ihminen. Romahduksen jälkeen on tuntunut, etten ole mitään muuta tehnyt kuin sairastellut ja yrittänyt selviytyä aina jostakin takaiskusta. Jokatapauksessa, taas tuntuu siltä, että minä selviän.

18.3 Olen aivan loppu

On perjantai ja tuijotan tyhjyyteen istuessani työterveyden vastaanottoaulassa. On parempi, että katse ei harhaile, vaan se keskittyy hakemaani kiintopisteeseen. Niin pahaa minun tekee. Olen viikko sitten aloittanut masennuslääkityksen vaihdon. Alkuviikko meni hyvin, ei mitään ylimääräisiä oireita. Mutta nyt olo on aivan hirveä.

Tuttu työterveyslääkäri kutsui minut sisään ja toteaa samalla että ”et taida olla oikein kunnossa”. Keskustelimme lääkkeen vaihdon aiheuttamasta huonosta olosta. Lääkäri kannusti minua kestämään muutamat päivät, sillä kyseisestä lääkkeestä on niin paljon positiivisia kokemuksia. Hän valoi minuun uskoa, että kaikki kääntyy vielä parhaaksi päin. Lisäksi kävimme läpi, miten olen viime sairasloman jälkeen jaksanut tehdä töitä ja viettää vapaa-aikaa. Mitään muutosta sairasloma ei tehnyt jaksamiseen. Edelleenkään, en jaksa tehdä yhtään mitään. Töissä käynti on todella raskasta. 

Lääkärin kanta ferritiiniarvojen suhteen oli muuttunut. He olivat saaneet uutta faktatietoa ferritiinistä. Nyt minulla on työterveyslääkärin suustakin kuultu raudanpuute (ferritiiniarvo 10,1). Vaikka minun teki koko ajan todella pahaa, oli rohkaisevaa kuulla, etten ole ollut luulosairas ferritiiniarvoni suhteen. Harmikseni lääkäri kertoi, että ferritiinin nousu normaaliin tasoon voi kestää jopa vuoden.

Ei vaan jaksaisi enää tätä sairastelua

Itsekseni olin ajatellut, että kunpa saisin ensi viikon huilata. Lääkäri kuitenkin määräsi minut kolmeksi viikoksi sairaslomalle. Kahden viikon päästä olisi tsekkauskäynti, jossa katsotaan, tarvitseeko sairaslomaa jatkaa edelleen.

Kun pääsin kotiin, minun teki mieli huutaa. Huutaa niin lujaa, että koko maailma kuulisi. Miksi?! Miksi nämä takaiskut eivät lopu!? Miksi en vaan voisi olla terve!? Mitä jos rauta ei imeydy kehooni ja joudun vielä vuoden tätä hirveää väsymystä kestämään? Tuntuu niin pahalta. Tuntuu, etten kestä enää yhtään takaiskua. 

Miten kehtaan ilmoittaa töihin, että jään taas sairaslomalle? Mitä muut oikein ajattelevat minusta? Kuinka kauan perheeni jaksaa tällaista? Haluan olla terve! Haluan olla se energinen, iloinen minä. Olen niin loppu, että tekisi mieleni luovuttaa. Luovuttaa, ja lopettaa uskomasta, että kyllä minä selviän.

18.2 Keho säästöliekillä

Odotin todella innolla koko alkuviikon, että pääsen ravintoterapeutille. Pidin muutaman päivän ruokapäiväkirjaa ja tajusin saavani päivittäin liian vähän energiaa. Nyt kun näin silmieni edessä kaiken mitä syön, ymmärsin kehoni käyvän säästöliekillä. 

Ruokailun perusrunko hyvä

Heti ensimmäiseksi totean, että oli superhyvä idea tilata aika ravintoterapeutilta. Hän oli aivan mahtava. Kerroin tilanteeni ja kaikki kehoni oireet. Kerroin myös työuupumuksesta ja masennuksesta. Myös ferritiiniarvon otin esille. Kävimme ruokapäiväkirjani läpi ja totta tosiaan, kehoni on käynyt säästöliekillä vuosikaudet. Oikeastaan jo kaksikymmentä vuotta. Joten ei ole ihmekään, että energiat ovat nyt totaalisen loppu.

Ruokailuni perusrunko on hyvä, tasainen ja terveellinen. Syön siis terveellisesti ja pääosin kotiruokaa jne. Mutta annoskoot ovat liian pieniä. Sain kullanarvoisia neuvoja, miten voin tuota ruuan kokoa kasvattaa ja laatua parantaa (vaikka perusrunko on hyvä, vielä on parannettavaa). Annoskoon kasvatus tulee toteutumaan pienissä paloissa, jotta keho ja vatsalaukku tottuvat siihen. Ravintoterapeutti uskoi myös matalan ferritiinin aiheuttavan väsymystä tuon energiavajeen lisäksi.

Hän oli sitä mieltä, että suuri energianvajaus ja matala ferritiiniarvo aiheuttavat myös mielelle alakuloisuutta. Eli kaikki nämä oireet ja masennus kulkevat tavallaan käsi kädessä. ”Suolisto on kehon toiset aivot” hän kertoi useammin kuin kerran. Olin ihan supertyytyväinen, kun lähdin terapeutilta. Sain intoa, henkistä voimaa ja uskoa, että kaikki järjestyy!

Kuva: Pixabay

Työterveyshoitajalla

Ravintoterapeutin jälkeen minulla oli aika työterveyshoitajalle. Olimme sopineet ajastani etukäteen. Keskustelemme, jaksanko tehdä töitä loppuviikon jne. Sain niin paljon energiaa ravintoterapeutilta, että kerroin jaksavani olla loppuviikon töissä. Tuli sellainen tsemppi-fiilis itselle.

Työterveyslääkäri oli kuitenkin lähettänyt minulle terveisiä ja pyysi minua aloittamaan psykiatrin ehdottaman lääkkeen muutoksen. Hetken pohdittuani, lupauduin lääkkeen vaihtoon. Ajattelin, että nyt saan poistettua kaikki ne asiat, jotka väsyttävät kehoani. Rautakuuri on alkanut, uusi "ruokavalio" alkaa, aika gynekologille on varattu ja väsyttävä lääke on elimistöstäni pian poissa. 

Tämän enempää en voi nyt itse asian eteen tehdä. Toivottavasti nämä muutokset auttavat. Hiukan jännittää lääkkeen vaihto…pitäkää peukkuja, että kaikki menee hyvin.

18.1 Toivoa terapiasta

Sain varattua ajan omalta psykoterapeutilta. Siitä on vuosi aikaa, kun viimeksi kävin hänen luonaan. Oli jotenkin tosi kiva mennä vaihtamaan kuulumisia. Kerroin vuoden ajalta kuulumiseni ja missä tilanteessa nyt olen. Melkein itkin ilosta, kun terapeuttini kertoi uskovansa ferritiini-arvoihin sata prosenttisesti. Hän on itsekin kärsinyt vakavasta raudan puutteesta ja osasi samaistua miltä minusta tuntuu. Hän ihmetteli myös, miksi minua ei ole lähetetty rautatankkaukseen.

Tuli hyvä ja lohduttava olo, sillä olen jo ehtinyt kuvittelemaan itseäni luulosairaaksi. Tämä väsymys on aivan valtavaa. Ihan kuin olisin keski-ikäinen nainen vanhuksen kehossa. Niin poikki minun jokainen kehon osa on.

Kuva: pixabay.com

Ravintoterapeutille

Terapian lopputuloksena oli, että varasin ajan ravintoterapeutille. Olimme terapeutin kanssa samaa mieltä, että ruokailutapani olisi hyvä tarkistaa ja laittaa kuntoon. Haluan nyt panostaa, jotta kehoni saa kaiken tarvitsemansa energian ja ravintoaineet. Syön tällä hetkellä viisi kertaa päivässä, tasaisin väliajoin. Mutta ehkä liian yksipuolisesti ja liian vähillä energioilla. Ravintoterapeutin aika on ensi viikolla, odotan sitä mielenkiinnolla.

Miten jaksan töissä?

En tiedä miten jaksan töissä. Nyt kun olin kaksi viikkoa sairaslomalla, niin kolme seuraavaa päivää jaksoin hyvin tehdä töitä. Viime torstai ja perjantai olivat tuskaa. Muutama työkaverikin on tullut varovasti sanomaan, että näytän huonokuntoiselta. Tiedän, olen aivan sairaan näköinen.

Olen miettinyt, olisiko järkevää pyytää sairaslomaa tai tehdä jälleen kerran osa-aikatyötä. Jos työnantaja suostuisi. Katson nyt, miten tästä tämä kuukausi etenee.

17.16 Lääkkeen vaihto vai ei?

Kävin eilen psykiatrilla. Miten sitä edelleenkin hieman jännittää mennä sinne, vaikka paikka on tullut tutuksi tämän neljän vuoden aikana. Kerroin psykiatrille tilanteen ja nykyisen ferritiiniarvoni (10.1). Hänen mielestään ferritiiniarvo on todella matala. On hyvä, että olen saanut rautakuurin, mutta hän ei usko oireeni johtuvan siitä.

Testejä, testejä, testejä…

Tein viisi erilaista testiä ja keskustelimme tuloksista. Kuten arvelinkin, en ole kunnossa. En kuitenkaan ole sairastunut mihinkään uuteen mielenterveyssairauteen. Tämä oli helpottavaa kuulla. Omasta mielestäni väsymys tuottaa minulla niin paljon ongelmia, että testitulokset ovat mitä ovat. Niissä kärjistyi juuri väsymyksen aiheuttamat oireet jaksamisessa ja mielialassa. En koe olevani ”päästäni sekaisin”.

Psykiatrin mielestä minun olisi hyvä aloittaa terapia uudelleen. Hän kertoi, että tarvitsisin ns. henkisen mentorin, että kerran kuussa käyntitiheys riittäisi varmasti. Siinä olen samaa mieltä hänen kanssaan. Olen sitä aiemminkin pohtinut, että tekisi hyvää käydä juttelemassa terapeutin kanssa silloin tällöin.

Mutta niihin oireisiin. Psykiatri kertoi, että lääke jota käytän, saattaa aiheuttaa pitkän käytön jälkeen väsymystä. Olen jo nelisen vuotta käyttänyt kyseistä lääkettä. Hän ehdotti lääkkeen vaihtamista. Uusi lääke sisältää hieman piristäviä vaikutuksia. Aluksi se saattaa aiheuttaa pahaa oloa ja oksentelua. Mutta se helpottaa ajan kanssa. Sairaslomaa voidaan jatkaa, jos en pysty menemään maanantaina töihin.

Kuva: Pixabay.com

Vaihdanko lääkkeen vai en?

Kun lähdin psykiatrilta, olin tyytyväinen. Mutta iltaa kohti aloin tulla epävarmaksi. En jaksaisi aloittaa uutta lääkitystä ja kokea ne kaikki uudet sivuoireet. Ne ovat niin kauheita. Jotenkin pelottavaa ajatellakin, että vaihtaisin lääkkeen. En myöskään halua jatkaa sairaslomaa, koska minulla on töissä kivoja projekteja kesken. Nyt kun olen ollut sairaslomalla, en ole päivisin ollenkaan väsynyt. En tiedä, johtuuko se siitä, että en joudu käyttämään aivojani keskittymiseen ja työntekoon? Sairasloman aikana olen tehnyt siis kaikkea kivaa, en mitään aivoja rasittavaa.

Tänään aamulla olen taas lukenut ferritiinistä artikkeleita, joissa ollaan sekä puolesta että vastaan. Koen edelleen, että oireeni johtuvat varastoraudan puutteesta. Juuri hiusten lähtö, rikkinäiset kynnet, runsaat ”teurastuskuukautiset” ja suunnaton väsymys kertovat raudan puutteen oireista.

Päätös

En kuitenkaan kyseenalaista psykiatrin ammattitaitoa. Hän saattaa olla aivan oikeassa. Mutta jotenkin vaan koen, että minun täytyy katsoa tämä ”ferritiinikortti” ensiksi. Jos väsymys kuitenkin johtuisi siitä? Minulla ei ole mitään hävittävää, vaikka siirtäisin lääkkeen vaihtoa muutamalla kuukaudella ja katson tuon kortin. Muuten minulle jää koko ajan sellainen tunne, että jos se väsymys sittenkin johtui raudan puutteesta.

Olen tässä jo niin kauan paininut näiden sairauksien kanssa, että muutaman kuukauden ”lisäaika” lääkkeen vaihtoon ei tunnu missään. Saan ainakin sitten itselleni varmuuden, olinko oikeassa vai väärässä. Joten päätin aamulla ottaa ns. vanhan lääkkeen ja siirsin uuden lääkkeen sivummalle odottamaan.

Lisäksi laitoin ”anomuksen” facebookin raudanpuute-ryhmään. Tästä ryhmästä mainittiin Teemalta tulleen dokumentin yhteydessä. Ja vielä lopuksi, tilasin ajan gynekologille. Noille ”teurastuskuukautisille” täytyy tehdä jotain. Nehän tyhjentävät rautavarastoni joka kuukausi.

17.15 Passitus sairaslomalle

Laboratoriotutkimuksen tuloksia varten minulla oli aika työterveyslääkärillä. Hän kyseli voinnistani ja kerroin, että suunnaton väsymys vaan painaa. Lisäksi hän kyseli miten työtehtävät sujuvat, millainen työilmapiiri meillä on sekä mitä teen töiden jälkeen kotona.

Työtehtävät ovat mielekkäitä, mutta kun en vaan jaksa tehdä töitä. En kertakaikkiaan jaksa, vaikka kuinka yritän. Työilmapiiri on nyt sellainen kuin se on. Ihmiset ovat mukavia, mutta moni valittaa kiireestä ja väsymyksestä. Negatiivisuus on näiden vuoksi ottanut vallan, joka kyllä tarttuu valitettavasti minuunkin.

Matala ferritiini ei ole syy väsymykseeni?

Kilpirauhasarvot olivat tosiaan kunnossa. Lääkärin mukaan ferritiini on matala (10,1), mutta oireeni eivät hänen mielestään johdu siitä. Muut arvot eivät viittaa siihen, että matalasta ferritiinistä kannattaisi huolestua. Olin pettynyt. Olin ollut 110% varma, että vihdoinkin syy tähän väsymykseen on löytynyt. Mutta ei lääkärin mielestä. Hän viittasi, että näitä muotijuttuja aina välillä tulee. 

Jokatapauksessa, sain reseptin raudalle ja ferritiinin arvo mitataan kolmen kuukauden päästä uudelleen. Tämä on hieno juttu. Toivottavasti rautatabletit sopivat vatsalleni.

Kuva: pixabay.com

Sairaslomaa ja aika psykiatrille

Lääkäri oli samaa mieltä kanssani, että tämän hetkiset oireet ja suunnaton väsymys ovat erilaisia kuin aiemmin. Lääkäri antoi minulle lähetteen psykiatrille. Hän haluaa kuulla, mitä mieltä psykiatri on oireistani. 

Lisäksi sain kahdeksi viikoksi sairaslomaa, jonka aikana käyn psykiatrilla. Sairaslomasta olin tyytyväinen, sillä en tiedä miten olisin enää päivääkään jaksanut tehdä töitä. Vaikka olen jo ”konkari” jäämään sairaslomalle uupumuksen vuoksi, tunsin silti myös häpeää. Miten taas kehtaan ilmoittaa, että jään sairaslomalle?

Otettiinko minut tosissaan?

Toisaalta ymmärrän lääkärin päätöksen varmistaa, onko minulla henkisesti kaikki hyvin. Olenko sairastunut masennukseen uudelleen, sellaiseen jota työterveyslääkäri ei osannut tunnistaa? Vaikka pidän työterveyslääkäristäni kovin ja luotan häneen, jäi minulle käynnistä outo olo. Jotenkin sellainen, että kun kerran olen saanut työuupumus- ja masennusdiagnoosin, niin aina viitataan näihin sairauksiin ensimmäiseksi.

Ex-suorittajat kanava

Viime viikolla avattiin facebookissa Ex-suorittajat kanava, jossa kerrotaan kaksi erilaista tarinaa työuupumuksesta, masennuksesta, ahdistuksesta ja stressihäiriöstä. Uusi video julkaistaan aina maanantaisin.

Tässä lainattua kanavan sivulta:

"Puhumme työuupumuksesta ja sen aiheuttamista tunteista suoraan ja kaunistelematta, sillä työuupumus ei ole pelkkä trendisana tai muotitauti. Se on itkua, pahaa oloa ja kaiken allensa peittävää väsymystä. Se on se hetki, joka tulee viimeisen varoituksen jälkeen."

"Haluamme kertoa omat tarinamme myös siksi, että työuupumuksesta ja sen aiheuttamista oireista voi selviytyä. Haluamme antaa uskoa ja rohkeutta kaikille, joita aihe vähääkään liikuttaa."

Käy tutustumassa

Facebook/ex-suorittajat >>

Kuva: Ex-suorittajien toisen videon aihe

17.14 Alhainen ferritiini

Kävin reilu viikko sitten työterveyslääkärissä tsekkauskäynnillä. Kerroin hänelle jatkuvan väsymyksen tunteen ja kuinka en jaksaisi tehdä töitä. Kaikki ne virheetkin, mitä olen taas tehnyt töissä, oli huoleni aiheena. En selvästikään pysty keskittymään, kun väsymys on niin kova. Töiden lisäksi en arkipäivänä tee kotona juuri mitään. Lääkäri halusi ottaa minusta uudet verikokeet. Jostain minulle välähti tuo julkisuudessa lähiaikoina kovin puhuttu ferritiini. Pyysin, voisiko sen arvon myös mitata.

Laboratorion tulokset

Kun laboratoriokokeen tulokset saapuivat, ensi silmäyksellä kaikki näyttivät hyviltä. Vihreät merkit kaikkien arvojen vieressä kertoivat, että tulokset ovat raja-arvojen sisällä. Kun katsoin tarkemmin, huomasin ferritiiniarvoni olevan 10.1. Raja-arvoksi oli merkitty 10-150. Juuri ja juuri tulokseni ylitti alimman raja-arvon. Mielestäni raja-arvon haarukka oli niin suuri, että päätin googlettaa tietoa ferritiinistä.

Kaikki ne lukuisat artikkelit, jotka löysin ferritiinin vaikutuksista, pääsivät yllättämään minut. Minullahan on monta oiretta, mitä varastoraudan puutos tuottaa. Selittämätöntä väsymystä, jonka en usko tällä kertaa johtuvan työuupumuksesta tai mahdollisesta masennusjaksosta. Muita tuttuja oireita olivat mm. hiusten lähtö, sydämen tykytystä, keskittymishäiriötä, kynsien huono kunto jne. Tuo hiusten lähtökin yllätti minut, sillä olen nyt neljä kuukautta syönyt hiuksille suunnattuja lisäravinteita. Päädyin lisäravintoon, koska minulla lähti niin paljon hiuksia. Lisäravinne ei ole vielä tuottanut toivottua tulosta. Mutta ei ihmekään tuollaisella varastoraudan arvolla.

Muotia vai ei?

Monessa artikkelissa tuotiin myös esiin kritiikkiä, että alhaisen ferritiinin vaikutukset jakavat lääkärit kahtiin. Osa on sitä mieltä, että alhainen ferritiini aiheuttaa paljon oireita, osa taas pitää asiaa muoti-ilmiönä. Monessa artikkelissa luki, että jos ferritiiniarvo on alle 30, se kertoo varastoraudan puutteesta ja asialle pitää tehdä jotain.

Lukemieni artikkeleiden perusteella uskon oireeni johtuvan matalasta ferritiinistä. Toivottavasti myös lääkärini uskoo. Ensi viikolla se sitten selviää.

Tässä uusimpia artikkeleita ferritiinistä:

Helsingin Sanomat

Me Naiset

Yle

Kaleva

17.13 ”Uskalla innostua”

Lisää oivalluksia Saa mitä haluat -kiertueelta. Otsikko on lainattu Ilkka Koppelomäen roll upista, jossa luki ”USKALLA INNOSTUA.” Tämäkin sanonta laittoi minut luennon aikana pohtimaan omaa, nykyistä olemustani. Uskallanko innostua? Osasin heti mielessäni vastata kysymykseen: en uskalla. Tarkemmin sanottuna, en uskalla innostua työelämässä.

Kyseisellä luennolla tehtiin myös tehtävä, jossa kuviteltiin millaista oma elämä olisi tulevaisuudessa, kun kaikki olisi hyvin. Yksi haaveistani oli, että ”Olen löytänyt oman itseni takaisin.” Tämä kuvastaa mielestäni hyvin nykyistä olotilaani. Innostuminen on aina ollut osa minua. Nyt se loistaa työelämässä poissa olollaan. Onneksi arjessa uskallan jo hieman innostua.

Viekö jarruttelu energiani?

Minulla on edelleen ”jarrut päällä”, kuten 5.7.2018 olen kirjoittanut. Syksyllä uskalsin töissä hieman päästää irti jarruista. Tein innolla ja nautinnolla työtehtäviä. Mutta jo parin viikon päästä olin tosiuupunut. En palautunut ollenkaan työpäivistä. Tämän jälkeen jarrut ovat luultavammin kiristyneet entisestään.

En nauti ollenkaan tilanteesta. En uskalla innostua, vaikka minulla on kivoja työtehtäviä. Olen koko ajan väsynyt eikä mikään huvita. Viekö tämä jarruttelu kaiken energiani? Kaipaan niin sitä omaa itseäni takaisin. Entä jos se ei koskaan palaa?

17.12 Saa mitä haluat -luennolla

Istuin Saa mitä haluat -kiertueluennon ensimmäisellä tuolirivillä ystäväni kanssa. Ajatuksissani mietin, että mihin oikein olen tullut. Olin selkeästi oman mukavuusalueeni ulkopuolella. En ole koskaan ollut missään hyvinvointiin liittyvällä luennolla, saati lukenut yhtään aiheeseen liittyvää kirjaa. Minulla on ollut omat ennakkoasenteet tapahtumia kohtaan, enkä ole ollut aiemmin henkisesti valmis luentoihin. Joululomalla rohkaisin itseäni ja ilmoittauduin Saa mitä haluat -luennolle. Minulla oli niin vahva tunne, että tarvitsen jotain uutta voimaa itselleni.

Tilaisuus alkoi rennosti ja unohdin epävarmuuteni todella nopeasti. Ilkka Koppelomäki sai yleisön heti otteeseen ja se oli sitten menoa J. Ihan mahtava tyyli esiintyä ja tuoda asioita oikeasta elämästä esiin. Romahdukseni jälkeen minun on ollut vaikea keskittyä pitkäksi aikaa mihinkään... Eilen minulle ei tullut missään vaiheessa ”boring-efektiä”, ja koko kolmetuntinen tilaisuus oli nopeasti ohi. Olin läsnä koko ajan.

Mitä sitten sain luennolta?

”Minkälaista tarinaa sinä haluaisit kertoa omasta elämästäsi. Älä murehdi liikaa sellaisista asioista, joihin et voi vaikuttaa. Mihin haluat muutosta? Mikä on sinun intohimo? Mitä sinä oikeasti haluat?  Sinulla on vapaus valita.”

En tiedä osaanko sanoin kuvailla niitä tunteita joita koin luennon aikana. Sain monia oivalluksia elämääni mukaan. Yksi oivallus koskee onnellisuutta. Vain minä itse pystyn siihen vaikuttamaan. Voin itse päättää olevani onnellinen. Kukaan muu ei tee sitä minun puolesta. Onnellinen voi olla nyt. Sitä ei kannata siirtää johonkin tiettyyn saavutukseen. Että sitten olen onnellinen, kun olen saavuttanut sen.

Näkymä mökin terassilta järvelle.

Uusi asenne ohjeeseen: Ota vastuu omasta elämästäsi

Tuo ohje on saanut minut aiemmin melkein raivon partaalle. Se, että masentuneelle sanotaan ”ota vastuu omasta elämästäsi”. Olen lukenut tuon ohjeen, silloin kun olen ollut tosi pohjalla. Silloin, kun en ole kyennyt tekemään yhtään mitään. Kun on pohjalla, tuota ei vaan yksinkertaisesti pysty toteuttamaan. Masennus on sairaus, se ei ole oma valinta tai tahtotila. Ehkä tämä ”raivon” tunne on saanut minut välttelemään hyvinvointiluentoja sekä kirjoja.

Muistan katsoneeni haastatteluohjelmaa, jossa 30 vuotta masennusta sairastanut kertoi, että yhtenä aamuna hän vain päätti ottaa vastuun omasta elämästä. Hän oli kyllästynyt sairastamaan.  Ja siitä alkoi hänen parantuminen. Olin todella hämmentynyt tuosta asiasta. En voinut ymmärtää, miten joku masentunut voi sanoa noin.

Mutta nyt ymmärrän. Ymmärrän täysin mitä hän tarkoitti. Hän oli sairauden kanssa siinä pisteessä, että pystyi ottamaan oman vastuun elämästä. Sellaisessa pisteessä, kuin minusta tuntuu juuri nyt. En ole enää pohjalla, sen olen käynyt läpi todella tuskaisesti. Olen jotenkin etsikkovaiheessa. En ole osannut tehdä mitään, kun olen antanut itselleni luvan sairastaa ja sairauden viedä minua kuin pässiä narusta. Ihan kuin olisin antanut itselleni syyn olla tekemättä mitään hyvinvointini eteen, kun minulla on tuo sairaus. Okei, tämä on hieman kärjistetysti kirjoitettu, mutta siltä minusta jotenkin tuntuu. Toivottavasti tästä saa kiinni mitä yritän kertoa.

Jos joku lukijoista on nyt todella pohjalla, tiedän, että et pysty ottamaan juuri nyt vastuuta omasta elämästä. Ja tuo ohje turhauttaa sinua ihan varmasti. Ymmärrän sen täysin. Sinun aika tulee vielä joskus. Mutta jos joku lukijoista on nyt siinä pisteessä kuin minä: hukassa omasta itsestä ja kyllästynyt sairastamaan. Olet luultavasti samaa mieltä kanssani.

Olen päättänyt ottaa vastuun omasta elämästäni. Kukaan muu ei tee sitä minun puolestani. Poljen masennuksen ja uupumuksen nyt niin syvälle lattianrakoon, että se pysyy suurimman osan vuodesta siellä. Tiedän, että se ei ole helppoa, mutta pitkästä aikaa minulla on sellainen tunne, että minulla on voimaa tehdä se.

17.11 Läsnäoloharjoituksia metsässä

Kuin tilauksesta, oli jälleen Metsäretken aika. Tällä kertaa aiheena oli läsnäolo. Lähdimme kävelemään metsää kohti raikkaassa talvisäässä. Retki tehtiin jälleen yksin mutta yhdessä. Etenimme kapeaa metsäpolkua pitkin annettujen läsnäoloharjoitusten parissa. Pysähdyimme tasaisin väliajoin ja keskustelimme harjoitusten aikana syntyneistä ajatuksista ja tuntemuksista.

Läsnäolon vaikeus

Havaitsin itsessäni, kuinka vaikeaa oli olla läsnä. Juuri siinä kyseisessä hetkessä. Hetken aina onnistuin, kunnes ajatukset alkoivat luistamaan jonnekin muualle. Retken puolivälissä pidimme viime kerralla tutuksi tulleessa paikassa hengitysharjoituksen. Nojasimme taas puuhun ja hengitimme raikasta talvisäätä. Tämä jos jokin teki minulle taas hyvää. Pystyin keskittymään harjoitukseen tosi hyvin. 

Jatkoimme matkaa ja seuraava läsnäoloharjoitus tuntui minulle sopivalle. Onnistuin olemaan pidempiä aikoja läsnä. Se oli todella mieltä puhdistavaa.

Harjoituksia arkeen?

Lopuksi vaihdoimme ajatuksia siitä, miten arkeen voisi ottaa mukaan läsnäoloharjoituksia. Näitä voisi hyvin tehdä tarvittaessa kesken työpäivän. Ihan lyhyitä, vaikka vain minuutin pituisia. Sitä voisi esimerkiksi keskittyä, miltä se kahvi oikeasti maistuu. Jos työpisteen lähellä on kasveja, voisi näihin keskittyä hetkeksi ja ihastella niitä. Itse ajattelin, että muistaisin käyttää toimistolla sijaitsevaa taukojumppapistettä. Esimerkiksi kun käyn täyttämässä vesilasin, voisin roikkua hetken renkaissa tai venytellä kepin/kuminauhan kanssa.

  

Puolitoistatuntia meni jälleen nopeasti. Koko viikon vaikuttanut negatiivisuus oli poissa.

Kotimatkalla loin uskoa itseeni, että en sittenkään ole uupunut. Ehkä minulta puuttuu vain tuo läsnäolon taito tällä hetkellä. Yritän ottaa käyttööni jonkin harjoituksen kesken työpäivän ja katson miten se vaikuttaa jaksamiseen.

Kotona vielä rentouduin saunassa, söin iltapalaa ja menin nukkumaan. Nukuin tosi hyvn.

17.10 Jaksaa, ei jaksa, jaksaa, ei…

Muutama energinen päivä takana ja uupumus on ottanut jälleen valtaansa. En oikein tiedä mistä tämä johtuu. En pysty keskittymään työtehtäviin ollenkaan. Teen virheitä koko ajan. Ja kun huomaan tekeväni virheitä, alkaa minua enemmän ärsyttämään. Haukottelen jatkuvasti ja pidän pidempiä taukoja. Mieli tekee temppujaan ja päässä soi ”en jaksa” koko ajan. En saa käännettyä ajatuksia parempaan suuntaan, vaikka olen yrittänyt.

Aloin huolestumaan työkunnostani toden teolla tehdessäni meidän myynnille yhteenvetoa viime vuodesta. Yhteenvedon lähestyessä loppuaan, huomasin luvuissa jotain outoa. Minulle selvisi, että olin ottanut ylös kaikki tapahtumat ja luvut vuodelta 2017. Päätin, että pidän tehtävästä taukoa ja aloitan iltapäivällä yhteenvedon tekemisen uudestaan. Kun iltapäivällä olin saanut kaiken ylös, huomasin jälleen luvuissa jotain omituista…olin kirjannut kaiken ylös vuodelta 2016. 

Tuijotin hämilläni näyttöä ja kirosin ääneen. Olin vihainen, mutta todella pettynyt. Mitä ihmettä nyt on tapahtumassa? Mikä minua vaivaa?

Sain nyt vihdoinkin tilattua itselleni ajan työterveyslääkäriin aiemmin sovittua tsekkauskäyntiä varten. 

17.9 Metsämieli-retki, osa 1

”Talvesta voimaa” -hyvinvointikurssin ensimmäinen osa on nyt takana. Tämän osuvampaa ajankohtaa en osannut toivoakaan, sillä uupumus ja masentunut mieli oli ottanut minusta valtaa koko alkuvuoden.  

Ensimmäinen kerta

Lähdimme pareittain kävelemään kohti pimeää metsää. Tunnelma oli odottavainen. Kun pääsimme metsään johtavan tien päähän, pysähdyimme kuuntelemaan, kuinka hiljaista oli. Kaupungin äänet olivat kadonneet ja tilalle oli tullut käsin kosketeltava hiljaisuus. Metsä ei tuntunut enää pimeältä, vaan lumi ja taivaalla loistava kuu valaisivat juuri sopivasti.

Ensimmäisen illan teemana oli ”Voimavarapolku” niminen harjoitus. Ennen kuin lähdimme syvälle metsään johtavalle polulle, saimme tehtävän, jota jokainen pohti kulkiessaan eteenpäin. Kuljimme peräkkäin, sopivan pituinen välimatka toisistamme. Tavallaan olimme yksin, mutta kuitenkin ryhmässä. Kun olimme jonkin aikaa kulkeneet, pysähdyimme. Jos halusi jakaa matkan varrella syntyneitä ajatuksia tai oivalluksia, sai ne jakaa ryhmän kesken. Jos halusi olla hiljaa ja nauttia vain metsästä, sekin oli sallittua. Meidän ryhmässä oli avoimia ihmisiä ja juttelimme joka pysähdyspaikalla hetken. Pysähdyspisteitä oli kuusi.

Teimme myös voimaannuttavan hengitysharjoituksen. Oli ihana nojata puuta vasten ja hengittää raikasta talvisäätä. Tuntui kuin aivot olisivat tyhjentyneet harjoituksen aikana. Ympärillä oli hiljaisuus, ei kuulunut muuta kuin hengityksen ääniä. 

Minkälainen tunne retken jälkeen oli?

Puolitoista tuntia metsässä kului todella nopeasti. Retken jälkeen oli levollinen ja rauhallinen olo. Varsinkin sisältä tuntui jotenkin tyhjältä, hyvällä tavalla. Kotiin päästyäni menin vielä saunaan nauttimaan hiljaisuudesta ja lämmöstä. Olo oli rentoutunut ja nukuin yöni tosi hyvin.  

Retken jälkeen olen ollut energisempi ja uupumus on jäänyt taka-alalle. Samoin mieli on ollut kevyempi. Tällä viikolla työt ovat sujuneet hyvin ilman sen kummempaa väsymystä. Myös ärsytys on ollut poissa, eikä masennus tunne olevan enää päällä. Olen hämmästynyt tästä olotilasta… tuskin maltan odottaa seuraavaa kertaa!

Ensimmäisen kerran jälkeen jo suosittelen: Health Coach Laura i